keskiviikko 27. elokuuta 2014

kuinka paljon täytyy kestää?


 photo 017_zpsb0af1c4f.jpg
Otsikosta huolimatta aihe ei ole ihan niin angstinen kuin voisi päätellä :-D Oon vaan viime päivinä töissä mietiskelly paljon asioita. Olen siis töissä Prisman kassalla ja töissä edustan Prismaa, en itseäni. Näin ollen, vaikka asiakas olisi miten aasi, täytyy vain yrittää hymyillä ja käyttäytyä nätisti. Sinänsä tää työ on ollu hyvä kasvattaja, itsehillintää on joutunut kasvattelemaan ja on ollut pakko oppia aikuisempaa suhtautumistapaa moniin asioihin, joihin olisin vielä pari vuotta sitten tuiskahtanut jotain vastaan ja varmasti loukannut toista osapuolta.  photo 004_zps4d00ce55.jpg
Oon ajatellut asian näin, että periaatteessa on miun oma ongelma, jos otan kritiikit henkilökohtaisesti. Jos asiakas valittaa jonoja, ajattelen "no mitäpä minä sille voin, jos minä en olis tällä kassalla ni olis vielä yksi kassa vähemmän ja näin ollen vielä pidemmät jonot!" Kiehun ja kuohun sisällä ja ulospäin hymyilen ja pahoittelen asiaa. Asiakas ei kuitenkaan tarkoittanut sitä minulle henkilökohtaisesti, joten miksi ottaisin sen henkilökohtaisesti? En tiedä, otan vaan. Loukkaannun myös, jos joku valittaa minulle, jos meiltä ei löydy jotain tuotetta. Siis, eihän se miun vika ole. Se kassaneiti vaan on usein siinä helposti lähestyttävissä ja sille tulee purettua paljonkin omaa fiilistä niskaan. Siksi yritän itse nykyään kiinnittää huomiota käytökseeni kaupassa. Vähänkään isommassa kaupassa epäkohdat on harvoin kassatyypin vika. Kuulen päivittäin nitinää, ininää, ulinaa ja rutinaa. Asiakkaat osaa olla joskus todella uskomattomia. Mutta missä menee sopivuuden raja? photo 008_zps9d7d2585.jpg
Työssä edustan siis työnantajaani ja huolehdin koko yrityksen kunniasta. Siis, eihän siitä tulisi mitään, jos vittuilisin asiakkaalle takaisin, vaikka hän sanoisi mitä? Mietin vaan, missä vaiheessa tulee raja, kun ei tarvitse enää kestää. Missä vaiheessa saan sanoa vastaan?

Tänään eräs asiakas heitti minulle erittäin rasistisen kommentin liittyen venäläisiin asiakkaisiin ja siihen, kuinka paljon heitä meillä käy. Siinä vaiheessa meikäläisen hymy hyytyi. Ensinnäkin, tax free -kauppa on erittäin merkityksellistä Suomen taloudelle. Toisekseen, se ei ole meiltä keneltäkään pois, jos venäläiset käyvät silloin tällöin ostamassa tonnilla tavaraa. Kyllä niitä suomalaisillekin riittää. Kolmanneksi, miun mielestä tässä poliittisessa tilanteessa kaikenlainen ystävällismielinen yhteistyö naapurimaamme kanssa on hyödyllistä ja kannattavaa. Neljänneksi, venäläisistä asiakkaista ei ole kenellekään mitään haittaa. Okei, niillä on usein paljon ostoksia ja sen vuoksi heillä kestää kauan kassalla, mutta ihan samanlainen oikeus heillä on ostaa kärry täyteen tavaraa kuin suomalaisillakin. Ja monet heistä eivät puhu englantia, mikä aiheuttaa joskus kommunikaatio-ongelmia. Ja joskus, myös kielimuurista johtuen, heillä on punnittavassa tuotteessa väärä hintalappu. Inhimillinen virhe. Sitä sattuu suomalaisillekin vahingossa, tai joskus se hintalappu saattaa pudota. Silloin tuote käydään punnitsemassa uudelleen. Ja tätä tapahtuu useamman kerran päivässä, myös suomalaisille. Onko nyt niin, että se ihmisen kansalaisuus tekee hänestä jotenkin "huonomman" asiakkaan? Ei minusta. Yleensä kassalla yritän omalta osaltani ylläpitää smalltalkia vastailemalla vaikka "niinpä" tai sanomalla saman asian toisin sanoin. Tässä tilanteessa en halunnut tehdä sitä, koska silloin olisin lähtenyt mukaan rasistisiin puheisiin. Minkään muun maalaiset asiakkaat eivät ole yhtään huonompia kuin suomalaisetkaan.  photo 026_zpsea153006.jpg

Tämän asiakkaan kohdalla en siis vastannut hänen heittoonsa mitenkään, tyydyin vaan mainitsemaan ostosten loppusumman seuraavana repliikkinäni. Kohteliaisuutta, kiittämistä ja muita juttuja en tietenkään jättänyt pois, vaikka olisin ehkä halunnut. Mutta olisinko saanut sanoa esimerkiksi "anteeksi, meillä kaikki asiakkaat ovat samanarvoisia" tai "en haluaisi kuunnella rasistisia puheita"? Tai jos asiakkaan antama kritiikki menisi oikeasti todella henkilökohtaiseksi, missä vaiheessa saa sanoa, että nyt kyllä riittää ja että minun ei tarvitse kuunnella tuollaista? Missä vaiheessa asiakkaalle saa väittää vastaan, vai tuleeko sitä tilannetta koskaan?

tiistai 26. elokuuta 2014

'cause anywhere you'd go, you know i would follow


 photo 006_zps9489e55f.jpg  photo 015_zps8351fff3.jpg  photo 021_zps89b60ee1.jpg  photo 014_zps336e6af7.jpg

Kun on hukannut kameransa. Kun ikävöi koko ajan kotiin, vaikka on jo kotona. Kun päivät vähenee, eikä tiedä, haluaako niiden vähenevän. Kun samalla sekä odottaa että pelkää tulevaisuutta. Kun huomaa, ettei ole korvaamaton. Kun ymmärtää, että mennyttä ei koskaan saa takaisin. Kun hämmentyy ihmisistä ja heidän reaktioistaan. Kun työhousuissa on reikä, mutta unohtaa ottaa housut kotiin korjattavaksi. Mitä silloin tekee seuraavana päivänä?! Kävelee reikäisissä housuissa?

Ihanaa musiikkia. Kylmiä väreitä, onnea, kyyneliä. Muistoja. Toivoa. Alennuksesta löydetty suklaa, tieto siitä, että jokin ikävä päättyy kolmen päivän päästä. Kun luulee olevansa onnellinen ja haavoittumaton ja romahtaa alas vartin päästä. Kun lukee liian hyvää kirjaa ja pitää lähteä johonkin kesken kaiken. Kun suoristaa hiukset ja tajuaa, miten erilaiselta ne näyttää.

Mieliteko lähteä lenkille nyt. Ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen kuukauteen. Nyt. Kymmeneltä illalla.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

ROADTRIP RANTASALMI - TURUN SAARISTO - HANKO - RANTASALMI


 photo 049_zpsee19db02.jpgSaatiin tuossa aiemmin kesällä päähänpisto kaimani Essin kanssa lähteä roadtrippaamaan Lounais-Suomeen. Kliseistä tai ei, idea syntyi Kasmirin Vadelmaveneestä. "Lähetäänkö Hankoon!" "Joo!" "Mitä?" Pyysin töistä neljä päivää vapaata työnantajani valitsemina päivinä tietyn ajan sisällä ja niinpä reissun lähtöpäivämääräksi valikoitui sunnuntai 17.8. Surullista kyllä, sunnuntai taisi olla viimeinen kesäpäivä ja sen käytimme melkein kokonaan ajamiseen - reissun loput kolme päivää sisälsivät sadetta, tuulta, ukkosta ja kylmyyttä. Asenteella pärjää onneks aika pitkälle (ja villasukilla). Koettiin reissun aikana paljon, ja ajattelin jakaa juttuja teille, jos vaikka satutte turisteina tuolla päin liikkumaan ;) Suosittelen kyllä ehdottomasti tällasta kotimaan matkailua. Piristää oman maan taloutta ja avartaa. Ei tarvi lähteä kauas, muutaman sadan kilometrin päästä löytyy jo vaikka mitä jännää. photo 1_zps5d1bbb71.jpg
1. Me reippaina Rantasalmella sunnuntaina aamulla kello 9 (vähän myöhässä aikataulusta hups) lähdössä! 2. - 4. Pysähdyttiin kahville suloiseen Miekankosken kahvilaan Mäntyharjulle. Jos liikutte siellä päin ni kannattaa käydä, ihanaa maalaismaisemaa ja hyviä munkkeja! photo 2_zps950366f0.jpg
1. Meille itäsuomalaisille Turun lähistön pitkät tunnelit oli iso ja jännä juttu! 2. Ihana pysähdys Salossa rannalla 3. Rantaan piti tietysti piirtää koko reissun tunnus eli #essitliikenteessä  photo 3_zpsd3e85543.jpg
1. Ensimmäisen päivän ajo päättyi Merimaskuun Taattisten tilalle. Saatiin valita itse huoneemme, ja päädyttiin tuohon ihanaan vanhaan huoneeseen 1700-luvulta peräisin olevassa hirsirakennuksessa. Oven yläpuolen hirressä luki lyijykynällä kehnolla ruotsilla jotain tytöistä ja myös sana luhta löytyi, sekä vuosiluku 1890. On siis jonkun tyttöjen makuuhuone ollut silloin. Portaat nousi suoraan oven edestä, katto oli matalalla ja tunnelma aivan loistava. Sänky oli myös tajuttoman mukava! Taattisten tila oli esteettisesti todella kaunis, sisäpihaa olisin voinut tuijottaa tuntikaupalla ja joka paikka oli täynnä ihania maalaisromanttisia yksityiskohtia. Maatilan lemmikit veivät myös meidän sydämet. Huone + aamupala maksoi 33,70/hlö, eli hintakin oli erittäin hyvä. Taattisten tilaa suosittelisin koska tahansa kenelle tahansa suurella lämmöllä. Mietittiin, että oltais mielellämme viivytty siellä pidempäänkin. 2. Taattisten tilan lähellä oli muinaishautoja. Me innokkaina riennettiin sinne ja löydettiin hieno romahtanut kivikasa :D No, onpahan se nähty. Vanhoja kiviä, vaude! 3. Toinen päivä käynnistyy sateensuojissa autossa! 4. Nauvon satamassa nautiskeltiin puoliksi ihana kakkupala. Tilattiin ruotsiks (tai lähinnä Epi tilas, mie mietin koko ajan et entä jos se myyjä puhuukin suomea ja naureskelee sisäisesti meidän virheellisille sanavalinnoille ja ei-niin-sujuvalle kielenkäytölle..) ja kyllä muuten huomaa, että tuota kieltä on koulussa opiskeltu mut siihen se jääkin. Miulla ruotsi oli vahvin aine koulussa, mutta tosipaikan tullen sanat katoaa taivaan tuuliin :-D  photo 076_zpsaa93e2a5.jpg
Nauvossa mentiin jatulintarhalle, haluttiin molemmat ehdottomasti nähdä tää! Eli nää on siis tämmösiä kivilabyrintteja, joiden alkuperästä kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Suurin osa näistä sijaitsee vaikeakulkuisissa paikoissa, mut tää oli helposti saavutettavissa. Jotkut ovat stä mieltä, että jatulintarhat on merimiesten ja kalastajien ajankulukseen rakentamia kuvioita, toiset uskovat romanttisempaan versioon: nuoret merimiesten morsiamet kiipesivät korkeille kallioille nähdäkseen miestensä palaavan, ja aikansa kuluksi rakensivat labyrintteja, joissa voivat tanssia ja juosta. Jatulintarhojen ruotsin- ja englanninkieliset nimet (jungfrudansen ja The Maiden's Dance) viittaavat jälkimmäiseen versioon tarinasta. Mutta osaako kukaan kertoa, mistä hitosta tulee suomenkielinen nimi JATULINTARHA?! photo 4_zps5ae1d72c.jpg
1. Lautalla. Käytettiin tuona samana päivänä lauttaa kuusi kertaa, joten olen kykenemätön muistamaan, missä päin saaristoa kyseisen kuvan otto tapahtui. Kuitenkin: Meidän reissureitti kulki Turusta Houtskariin asti, eli Parainen - Nauvo - Korppoo - Houtskari - takaisin samaa reittiä. 2. Lauttaa odotellessa. 3. Roadtrippaajan vaatetus 4. Pienen pienessä Öby-nimisessä kylässä bongattu tienviitta. Ihme kyllä suomenkielinen! (koko Öby-nimeä ei ollut missään kyltissä käännetty suomeksi, eli pääteltiin kylän olevan ruotsinkielinen)  photo 090_zpsff282642.jpg  photo 105_zps690c62cc.jpg  photo 5_zps3ee6fc69.jpg
1. & 2. Hangossa mentiin pieneen Alan's Cafeeseen. Paikka oli pirun hankala löytää, mutta se sijaitsee Villa Orrmanissa. Ikkunassa lukee sit pienenpienellä kahvilan nimi, arvatkaas montako kertaa käveltiin ohi :-D Mutta asiaan. Jos koskaan liikutte Hangossa, niin KÄYKÄÄ tässä kahvilassa! Taivaallinen iso kakkupala ja tee yhteensä 2,50! 3. & 4. Vaikka sää ei ollut kaunein mahdollinen, oli Hangossa päästävä merenrantaan. Hypittiin ja pompittiin ja juostiin aaltoja karkuun ja kerättiin simpukoita. Ihana hetki rannalla, kunnes ukkosmyrsky nousi sekunnissa päälle ja juostiin autoon suojaan.  photo 6_zps523629bd.jpg
1. Hanko oli sata kertaa pienempi paikka, kuin olin ikinä uskonut. Ravintolatkin oli lähinnä näitä ei-niin-opiskelijabudjettiystävällisiä vaihtoehtoja. Koska nälkää ei kuitenkaan voi paeta, mentiin Pirate-nimiseen paikkaan Itäsatamassa. Ruoka oli loistavaa, palvelu ystävällistä ja nopeaa. Menisin uudestaankin! 2. Hangossa yövyttiin Villa Garbossa. Varattiin huone sekä Taattisille, Neitsaareen (toisen yön majapaikka Karunassa. Mukavat omistajat ja mummolamainen majoitus, hinta 35e/henki ilman aamupalaa, ei ehditty tuolla kauaa viipyä, joten kuvia ei ole) että Villa Garboonkin puhelimitse, ja paikat löydettiin netistä. Netissä Villa Garbo näytti ihanalta huvilalta, joten yllätyttiin suuresti, kun paikan julkisivu olikin melkoisen ränsistynyt. Sisäpiha olikin sitten se hienompi puoli, ja huvila oli juuuuuuuri sellanen ihana huvila, jollasesta olin haaveillut. Huoneet oli nimetty elokuvatähtien mukaan, ja seinillä oli sitten tähtien kuvia. Villa Garbo maksoi 79e/huone eli maksettavaa jäi vajaa neljäkymppiä per nenä, ja aamupala kuului hintaan. Villa Garbossakin oli ihanan ystävällistä palvelua ja kaikki pelitti. Sinnekin menisin koska vaan uudestaan!
3. Tänään lähdettiin Hangosta heti aamulla ja ajettiin Tammisaareen. Kierrettiin vanhaa kaupunkia ja rakastuttiin kauniisiin taloihin ja ihanaan kirkkoon. 4. Miksi laitoin tän tähän kollaasiin?! Taattisten tilan ihanat lampaat ja minä!
 photo 7_zpsb9364fd2.jpg
1. - 4. Löydettiin maailman suloisin kirpputori Tammisaaresta. Noita rakennuksia oli siis monta pientä ja aina kun tuli jostain ovesta ulos, niin vastassa oli uusi sisäpiha ja seuraavat avoimet ovet kirppishuoneisiin :-D Mitään ostamisen arvoista tuolta ei löytynyt, siellä oli lähinnä huonekaluja ja jotain pehmoleluja, mutta supersuloinen se oli.  photo 8_zps3ae43501.jpg
1. Ekana päivänä Salossa rannalla... 2. ...tapasin myös pitkästä aikaa Veeran! 3. & 4. Herkkuhetki Tammisaaressaa Bageri & Cafe Carl de Mummassa. photo 158_zpsa2db5540.jpg

Lähdettiin Tammisaaresta jo kahdentoista maissa ajelemaan kotia päin, siltä varalta, että matkalla tulee eteen jotain kiinnostavaa. Me kun vahingossa saaristoon mennessä ignoorattiin onnistuneesti kyltit esim. jonkin linnan raunioista ja Sattmarkin tuvasta, jossa olisimme halunneet käydä kahvilla. No, se kiinnostavahan käveli vastaan melko pian, nimittäin Mustion linna! Hetken mielijohteesta mentiin paikalle ja huomattiin, että opaskierros on alkamassa parinkymmenen minuutin päästä. Paikka oli jopa auki! Uutta meille! Lähes kaiken kanssa kävi nimittäin niin, että paikka oli kiinni. Kierrettiin piha-alue läpi ennen kierrosta, ja sitten mentiin sisään ja ostettiin liput. Kävikin niin, että oltiin kahdestaan kierroksella, ja opas kertoili meille paljon asiaa linnan historiasta tosi mielenkiintoisesti. Esitettiin paljon kysymyksiä ja opas vastaili uskomattoman hyvällä ammattitaidolla. Kierroksen lopuksi hän kiiitti meitä todella sydämellisesti ja sanoi, että on ihanaa, kun nuoriakin kiinnostaa historia. Kiiteltiin häntä mukavasta kierroksesta ja toivoteltiin mukavat päivänjatkot, ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Oppaan herttaisuus ja sydämellisyys teki meidät molemmat tosi onnellisiksi, ja oltiin molemmat superiloisia siitä, että tulimme menneeksi tuonne. Juuri tällaisia juttuja kaivattiin reissuumme!
 photo 10_zps06d8c615.jpg
 photo 9_zps6eaec32f.jpg
1. - 8. Kuvia Mustion pihalta.

Loppuun siis kootut vinkit saaristomatkailuun:
 - Kaksi täyttä päivää saaristossa ei riitä. Esim. Nauvosta Seilin saarelle menee lauttoja kolme päivässä, emmekä voineet jäädä odottamaan seuraavaa lauttaa, kun se lähti vasta parin tunnin päästä. Olis saanut hyvästellä kaikki muut päivän suunnitelmat, jos olisimme jääneet odottamaan. Muutenkin lauttoja saa joskus venailla ja nähtävää on runsaasti. Jos tahtoo tutkia paikkoja rennosti eikä kiitää tukka putkella paikasta toiseen, kannattaa varata ainakin tuplamäärä päiviä.

- Tutki etukäteen. Myökin etsittiin yöpaikat ja joitakin tärppejä etukäteen, ja siitä oli paljon hyötyä. Kannattaa kuitenkin kirjata ne muistiin.. Sattmarkin tupa (mainitsin siitä aiemmin) unohtui nimittäin kokonaan :( Lisäksi myö myös matkustettiin Houtskariin yhden ruokapaikan takia ja havaittiin perillä, että se paikka on kiinni maanantaisin. Eli sitten oltiinkin seuraava tunti jumissa lähes keskellä ei mitään kamalan nälkäisinä, seuraavaa lauttaa takaisin odotellessa! Onneksi siellä oli sentään yksi avoin ruokapaikka, sellainen pubi, josta tilattiin pitsaa.

- Elokuussa on melko turha tulla; sesonki on kesä-heinäkuussa ja sitten se on ohi. Esim. Hangossa oli kaikki jo kiinni ja kaikkialla tyhjää. Kaikki ravintolat eivät olleet auki, eikä illalla ollut mitään tekemistä. Risteilyjä Hauensuoleen meni vain heinäkuisin, Bengtskäriin olisi vielä mennyt risteilyjä, mutta vain kahtena päivänä viikossa - ja koko hoito maksaisikin sitä paitsi 58e. Heinäkuussa Hangossa on myös iltatori kaksi kertaa viikossa ja muutenkin enemmän elämää. Hanko oli kuitenkin suloinen kaupunki, ja tulisin mielelläni uudestaan. Kesällä. Toki meidän majoitus oli edullisempi nyt, kun ei ole korkeasesonki, mutta kaikkea muuta kokisi korkeasesongin aikaan niin paljon enemmän, että olisin valmis maksamaankin.

- Turisti-infot ovat hyväksi avuksi, sieltä meidät neuvottiin esim. tuohon loistavaan Alan's Cafeeseen.

Reissu oli ihana ja seura hyvä, mutta onpa ihana olla kotonakin. Varsinkin paluumatkalla alkoi jo väsyä: kun tiesi, ettei ole enää mitään odottamista, alkoi odottaa kotia :-D

maanantai 11. elokuuta 2014

amazing week on the countryside + weekend in mikkeli

 photo 226_zps5e77db46.jpg Amazing Countryside on (oli) kansainvälinen nuorisohanke, jonka tarkoituksena oli saada nuoria kiinnostumaan maaseudusta ja antamaan maaseudun kehittämistä koskevia vinkkejä. Projektiin kuului viime kesänä vierailu Liettuassa Moletai-alueella, ja tänä kesänä liettualaiset ja me suomalaiset keräännyttiin Joroisten seurakuntamajalle pitämään hauskaa.

 photo 223_zps1e221c56.jpg Viikon aikana käytiin kirkkovenesoutamassa (sata mustelmaa selässä - miun takana soutaneelle ei ollu tekniikka ihan tuttu ni sen airo tökki minuu selkään ja kylkeen jatkuvasti), patikoimassa (luojan kiitos vaan 7km, inhoan kävelemistä!), melomassa (ihan järkyttävää, miten kukaan voi tykätä siitä?!), lukuisilla yritysvierailuilla, joiden aikana sain toimia monituiset kerrat tulkkina, pelaamassa pesäpalloa (liettualaiset oli vähän sotkussa sääntöjen kanssa, en ollu tajunnutkaan, että siinä on niin paljon sääntöjä), yks yö yövyttiin Sulkavan Oravanpesillä puolijoukkueteltassa, Savonlinnassa viettämässä kiva päivä ja sen sellaista. Jokapäiväiseen leirielämään kuului iltaisin grillikatos ja tulen ääressä istuminen, uiminen, saunominen, pianon soitto, mölkyn, pingiksen ja lentopallon pelaaminen, kavereiden seura ja sauna. Makkarat iltanuotiolla, syvälliset juttelut - kuten eräänä iltana, kun listattiin vuorotellen omia hyviä ja huonoja puoliamme. Yhtenä päivänä pelattiin lipunryöstöä höysteenä vesi-ilmapallot.

 photo 235_zps86fa0141.jpg
Ainoa peli, jonka mölkyssä voitin :-D / the one and only game i won in mölkky
Vikana iltana ei haluttu mennä lainkaan nukkumaan, joten minä, Eve, Tanja, Ben ja Laurynas valvottiin koko yö. Käytiin yön aikana kaks kertaa saunassa ja kuus kertaa uimassa, ja pidettiin tulta grillikatoksessa koko yö. Eräällä yritysvierailulla, nimittäin Rantasalmen Järvisydämessä, oli vesiliukumäki ja yllätin itteni kiljumalla koko matkan :-D en yleensä oo mitään kiljuvaa tyyppiä, mutta se lähti vaan kiihtymään niin nopeesti, että en voinu auttaa! Käytiin Rantasalmella myös Lippos-markkinoilla. Vierailtiin Järvisydämen lisäksi ainakin Järvikylässä, Kartanogolfissa, Juvalla yhen leiriläisen kanatilalla, Rapion myllyllä, Joroisissa Pyhän Georgios Voittajan kirkossa ja öö missäs muualla??

 photo 236_zps6cc614c0.jpg Savonlinnassa käytiin kirjastossa (liettualaiset jumahti sinne koska wifi), Olavinlinnassa, Four-Bar System piti meille yksityisen akustisen keikan Tallisaaressa, samalla syötiin piknik-lounas, sit oli vapaata hengailua ja käytiin kirppiksellä.

 photo 254_zps0d6b74fc.jpg
Four-Bar System
Koko leiri oli ihan uskomaton. Syvensin ystävyyssuhteita entisten kavereiden kanssa ja tutustuin uusiin ihmisiin. Liettualaisten kanssa oli kiva vaihtaa ajatuksia, mut aina, jos englanti alkoi tympäistä, niin suomalaistenkin kanssa meillä oli superhauskaa, ja sai vähän lepuuttaa aivoja enkusta. Tällä leirillä miun ajatuksiin muuten selkis, että oon lähdössä pois. Just kun tutustuin pariin suomalaiseen paremmin, ni ei voinu ajatella että nähdäänhän me joskus, koska ei nähdä kun lähden vuodeksi pois! Samalla iski ikävä kaikkia jo olemassa olevia ystäviä kohtaan. Kohta en nää niitä vuoteen! Tällä hetkellä elän siis lähtöprosessin vaihetta, jossa suren kaikkea, mitä jätän taakseni. Tiedän sen olevan luonnollista ja siksi en oo enempää huolissani, mutta ajattelen surulla ja kaiholla kaikkea, mitä missaan Suomesta.

 photo 231_zpsad5c4942.jpg
Yks liettualaisista, Indre, sanoi lukevansa aina sillon tällön miun blogia, ja harmitteli, ettei ymmärrä mitään. Siks aattelin tehdä jotain erittäin harvinaista, ja kääntää postauksen englanniksi, ainakin osittain!

My Lithuanian friend Indre told me that she sometimes reads my blog, but doesn't understand a word. Therefore I decided to do something unusual and translate this post in English, at least parts of it. Here we go:

 photo 228_zpsb646b1a0.jpg
Amaxing Countryside is (was) an international youth project, which aims to make the youth interested in the countryside and to receive young people's ideas related to countryside policy. Last year we Finns visited Lithuanian Moletai region and this year Lithuanians traveled to Finland to have a week with us in Joroinen. During the week we went to churchboat rowing, hiking (thank God for only 7 kilometres! I hate walking!) and canoeing.

 photo 250_zpsc2bc3313.jpg
some desperate canoeing
We had some company visits, for example we visited Kartanogolf, Järvikylä (produces lettuce and other plants like that). Järvisydän (a holiday resort), Rapion mylly (an old mill that has been working since 1812) and so on. We also tried to play Finnish pesäpallo, had a cooking night, visited Lipposmarkkinat in Rantasalmi, and had a day in Savonlinna. There we visited the library (all the Lithuanians loved it because of free wi-fi), Olavinlinna Castle and had a picnic and a private acoustic park concert by Four-Bar System, a band from Savonlinna.

 photo 252_zpsa8a5c956.jpg We stayed for one night in Oravanpesät in Sulkava, but all the other nights we spent in Seurakuntamaja in Joroinen. There we spent all our evenings very well: we played mölkky, tabletennis, and volleyball, went swimming and to sauna and sat at the fire in the barbeque place for several hours a night. One day we played the flag robbery with some water balloons included, that was fun! The last night me, Eve, Tanja, Ben and Laurynas didn't want to go to sleep at all, so we stayed up all the night next to the fire. We went swimming six times and to sauna twice. That was the best night in a long time, but the next day we were really tired. The whole camp was amazing and unbelievable. I became better friends with those friends I had got to know last summer, but also found some other people to hang out with and therefore made also new friends!

 photo mie_zps3544846e.jpg

Leirin jälkeen perjantaina itkusilmin jäin bussista Mikkelissä ja menin Elisan luo. Miun piti mennä illalla Jurassic rockiin Elisan kaa, mut lukuisten kiemuroiden jälkeen päädyinkin sinne yhden puolitutun tytön kanssa. Meillä oli kyllä tosi kivaa. Haloo Helsinki oli ihan loistava, JVG lähinnä naurettava (niillä tuli ainakin puolet biiseistä playbackina, koska ne puolet biiseistä oli fiittauksia jonkun kanssa). Eikö niillä oma tuotanto riittäny yhteen keikkaan, kun piti kaikki biisit olla näitä feat-biisejä?

 photo 280_zpsf6b7bc8d.jpg Lopulta lähdin Jurassicista ennen HIMiä, ja menin Elisan ja Jennan seuraksi baariin. Sieltä raahauduttiin kotiin kolmen aikaan, ja niin pääsin viimein nukkumaan yli 40 tunnin valveillaolon jälkeen. Viimesinä tunteina alko kyllä väsymys painaa, aivot käänti kaiken englanniks (tottumus leiriltä) ja yritin suomalaisille kommunikoida enkuks. En ymmärtäny kaikkia yksinkertasiakaan juttuja, ja luulin kaikkia ihmisiä leiriläisiks, kunnes tajusin, et "ai ei toi ookkaan se ja se". Yöunet loppuivat viiden tunnin jälkeen lauantaina, kun lähdettiin Elisan kanssa shoppailemaan.

 photo 267_zpsdbefc1f8.jpg

 photo 299_zps679b0fbe.jpg
Amarillossa syömässä!
 photo 320_zps24022933.jpg Päivän päätteeksi lähdettiin ensin Amarilloon syömään Paulan, Janikan, Sannin, Nepun, Epin, Hannan, Lindan ja Topin kanssa ja sitten baariin (ilman Neppua, Hannaa ja Lindaa), koska Paula täytti 18. Olin samaisena iltana kuskina, ja kun sitten neljän jälkeen ajelin Mikkelistä Rantsulle ja hallusinoin autoista, jotka olikin vaan tieopasteita, mietin, kuinka turvallinen kuski oon, vaikken ookkaan alkoholia nauttinu tipan tippaa. Lopulta viiden jälkeen pääsin Sannin luo nukkumaan, ja nukuinkin yhteen. Kahdelta lähti bussi Savonlinnaan, josta lähdin serkkutytön synttäreille. Vaikka la-su nukuin kahdeksan tuntia, ei se riittänyt. Kun pääsin kotiin, kaaduin suoraan nukkumaan. Sunnuntaina olin siis hereillä hienot 7 tuntia ja siihen päälle nukuin 13 tunnin yöunet ja heräsin viimein tänä aamuna yhdeksältä viimeinkin pirteenä :D Oon ilmiselvästi liian vanha tämmösiin supersuorituksiin. Unta tähän osoitteeseen ja kiitos!
 photo 309_zpsfb259ab5.jpg
 photo 268_zps8c4af7fb.jpg
Otin sit vahingossa selfien jonkun random typyn kanssa! / a random selfie with a random girl
Tänään oon ollu 8 tuntia töissä ja miettiny Rantasalmea, jossa kaikki muut aloitti tänään koulun. Mitä antaisinkaan, jos voisin olla vielä lukiossa, asua rakkaassa solussa rakkaiden ihmisten kanssa ja elää sitä ihanaa lukioelämää. Lukio oli oikeesti miun elämän parasta aikaa, kun taas nyt ryydyn kassalla pitkiä päiviä ja kuuntelen vittuilua aamusta iltaan. Toki oon kiitollinen siitä, että miulla on työtä, ja tuossa on myös hyviä puolia, ni alan väsyä jo homman yksitoikkoisuuteen ja oikeesti siihen, miten paljon törkyä miun niskaan päivässä kaadetaan. Ihan ku kaikki tän maailman ongelmat ois miun syy, miun pitäis tietää kaikki avaruusolioista lahjapapereihin ja kaapeleihin, pitäis osata ulkomuistista muidenkin kauppojen aukioloajat, osoitteet ja mielellään puhelinnumerot, ja kun teillä täällä prismassa ei tätä tuotetta ole niin tiedätkö onko k-marketissa? No en tiedä :D
 photo 288_zpse09c4d78.jpg
festariselfie
After the camp on Friday I went to Mikkeli with the camp bus going to the airport, said sad farewell to all and went to my friend's place. I was supposed to go to Jurassic Rock festival with her, but after some problems I went there with a girl I barely knew. That didn't matter at all, though, I had a great time! After the festival I went to the club with my friends, and from there I finally went to sleep after over 40 hours awake. I got sleep for 5 hours only, though, since we went shopping with my friend on Saturday. On Saturday evening I went to have a dinner with my friends since one of them turned eighteen. Later on we went to club and I was the one driving the car home - I think it wasn't very safe, since I was very tired and even saw things that weren't true. Finally, at 5 am on Sunday I fell asleep, woke up at 1 pm and went home. I went to my cousin's birthday, but after that and only 7 hours awake, I went to sleep and slept for 13 hours. I woke up today morning, finally feeling refreshed! I'm clearly becoming old. I need sleep!

 photo 290_zpsc7544600.jpg

Amazing Countryside on nyt ohi ja sekös harmittaa. Oon aina sellanen, joka kiintyy tämmösiin juttuihin liikaa ja sit on vaikee päästää irti. Nytkin on pari päivää menny ikävöidessä. Onneks aika kuitenki parantaa. Harmi vaan, että enää ei oo ens vuoden leiriä, jota odottaa. Sillähän viime vuoden ikävästä selvittiin :D Nyt on kuitenki aika kääntää nokka kohti uusia seikkailuja. Alle viikon päästä starttaa miun ja kaimani Essin roadtrip Turkuun, Hankoon ja Ahvenanmaalle. Sen jälkeen luvassa on puoltoista viikkoo töitä ja sit muutankin jo toiselle puolelle Eurooppaa! Niin paljon kaikkee tekemistä, että johan tässä menee pää pyörälle. Elämä on ihanaa, rakastan sitä. Miulla on niin paljon onnea ja rakkaita ihmisiä ympärillä, että saan olla tosi kiitollinen. Miulta ei puutu mitään. Minuu on tähän mennessä jo siunattu tosi paljolla, joten toivon, että onni pysyy miun matkassa ja että koko miun elämä tulee olemaan näin hyvää. Mitä parista tyhmästä ihmisestä, jotka yrittää vaan pilata toisten elämän? Mitä siitä, että rahaa ei oo - palkkapäivä on jo perjantaina! Elän nyt täysillä viimeset viikot Suomessa ja sitten alotan unelmaelämän Englannissa. Olen onnellinen.

Amazing Countryside is now over and it makes me unbelievably sad. I always love this kind of things I do and then afterwards suffer from missing the thing and the people. Luckily time makes everything better, though there's no next year's camp to be waiting for. However, now I'm off for new adventures. Less than a week and I will have a roadtrip with my friend. After that I will work for only one and a half weeks until I'll move to UK! I am so blessed and happy, nothing's wrong. I have friends and a lot of love in my life. Now all I want is to live fully before leaving to UK. I am happy.

See you, amazing people! I love all of you! (paitsi ehkä jalomineraalimetalliesiintymää. lol)