sunnuntai 29. marraskuuta 2015

moikat sängynpohjalta


 photo 058_zpsh8hp93pw.jpg

Moikat pitkästä aikaa! Miulle iski vanha kunnon flunssa jo toista kertaa tänä syksynä, mikä on erittäin poikkeuksellista kun on meikäläisestä kyse. Tää alkoi hitaasti, ensin heräsin kurkku kipeänä, seuraavana yönä nenä meni tukkoon ja sitä seuraavana tuntui aamulla aika flunssaiselta, mutta ylös noustuani pääsin vauhtiin. Tänä aamuna sitten olo oli kuin yliajetulla, ja olo oli aivan karsea. Oon koko päivän kävellyt kumarassa, kun en voi suoristua ettei pyörrytä ja satu kaikkialle, ja pää tuntuu sumuiselta ja luulin sen räjähtävän, kun ensi kerran yritin nousta ylös :-D Noh, peruin päivän lounassuunnitelmat ja hautauduin peiton alle glögeineni ja flunssalääkkeineni, ja nyt jopa kykenen katsomaan läppärin ruutua! Jos vaikka pystyisinkin huomenna menemään töihin, nyt peukut pystyyn! Mutta sitä ennen parit satunnaiset kuvat jakoon.

 photo 050_zpsomls6fcu.jpg
Oon ennenkin hehkuttanut Tigeria skandin pelastajana, ja hihkuin riemusta löytäessäni sieltä salmiakkia ja lontoonrakeita! Vaikka jälkimmäisen makeisen nimi viittaa nykyiseen kotikaupunkiini erittäin suoraviivaisesti, eivät paikalliset herkkua tunne lainkaan :-D photo 052_zps79ylyzwz.jpg
Kylmennyt ilma ja kuivaksi karahtanut iho ovat tehneet selvää noin triljoonasta laatikoissa pyörineestä vartalorasvasta, ja sain ostaa uutta! Hinta oli yllättävän sopuisa, £1,98 Superdrugissa ja ai että miten pehmeät kintut tää jättää jälkeensä! photo 065_zps0721egu5.jpg
Nyt kun on jo ensimmäinen adventti, ei kukaan voi enää kieltää jouluhömpötystä! Eilinen Ikea-reissu oli hämmästyttävän vähäroinainen, kun en muuta ostanut kuin pågenin gifflareita, glögiä ja tuikkuja :-D Kuvassa (erittäin mainiosti) näkyvän pöydän tosin ostin samalla reissulla Argoksesta ja yllätin itseni kasaamalla sen kokoon hetkessä, ilman mitään ongelmaa! Babysittasin samalla tyttöjä ja heistä kivoin osuus oli leikkiä lumimyrskyä repimällä pöydän paketissa olleet styroksit pienen pieneksi silpuksi. Loppuilta kului imuroidessa, styroksipalleroita pyydystäessä ja tukkiintunutta imuria puhdistaessa :-D 4-vuotias vielä rohkaisi minua pöydänkokoamisprojektissani tosi suloisesti, sillä kun istuin lattialle palasten kanssa, kysyin retorisesti, voittaakohan pöytä vai nainen. 4-vuotias vastasi luottavaisesti sängyltä "nainen", ja vieläpä suomeksi! Nuo tytöt on kyllä niin suloisia tapauksia! Niin ja nuo piparit ovat myös Tigerista, ne maistuvat kunnon mausteiselle piparille, toisin kuin brittien "piparkakut" jotka ulkomuodoltaan muistuttavat kyllä skandinaavisia piparkakkuja, mutta mausteita niissä ei ole nimeksikään.

 photo asu_zps2eiauond.jpg

Läppärin syvyyksistä löytyi parin viikon takaiset asukuvat, näköjään tuolloin tarkeni vielä tennareilla ilman villasukkia. Muistankin, että tuona päivänä oli aivan järkyttävän lämmin, ja kun heitin lähtiessäni tuohon päälle vielä takin, sain riisua kerroksiani vähemmäksi vähän väliä :-D Nyt ei tuollaisista säistä ole enää tietoakaan, täällä on tuullut viimeisen viikon kuin hulluna ja kylmää ja (tihku)sateista säätä tuntuu riittävän ja riittävän. No, parinkymmenen päivän päästä Suomeen ja toivottavasti sinne saadaan valkoinen joulu!

Nyt alan etsi netistä kuvia joululahjalistaani, stay tuned! Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille! :-)

perjantai 20. marraskuuta 2015

friday feelings


Täällä on ollu tänään vähän jäätävä tunnelma. Nimittäin siksi, että lämmityskattila on rikki ja on saatu pärjäillä ilman lämmitystä ja lämmintä vettä. Päivä on siis kulunut pitkälti peiton alla kuumavesipulloa halaillen, ja itse asiassa oon nauttinut tästä aika paljon ;-) Ostin ihanan jouluisen kynttilän, ja se levittää tuoksuaan huoneeseen. Koko iltapäivä kökötettiin tyttöjen kanssa sohvalla ja katsottiin Netflixistä dokumenttia kahdesta tytöstä, jotka löysivät toisensa internetistä ja havaitsivat olevansa identtisiä kaksosia :-D Se oli kyllä hyvä, Twinsters nimeltään!

Viikonpäivään sopivasti miulla on soinut koko päivän päässä Rebecca Blackin Friday. Tiesittekö, että kyseinen huippuartisti on tehnyt toisenkin kappaleen, nimi teemaan sopivasti Saturday? Mie en tiennyt ennen tätä päivää! Kaikkea sitä oppii, kun talossa on 9-vuotias.

Hyvää viikonloppua kaikille, ja hyvää lasten oikeuksien päivää! :-)

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lomafiiliksiä

Oho! Koko lomaviikko vierähti ohi lähes huomaamatta, ja blogi jäi ihan huomiotta. Lomalla kävin kahdesti ulkona syömässä, shoppailin, sisustin ja katsoin paljon telkkaria (harvinaista miulle!). Vietin laatuaikaa ystävien kanssa ja vahdin lapsia.


Löysin aikoja sitten kirppikseltä avaamattoman Big Bang Theoryn 1. kauden £1 hintaan, joten nappasin sen mukaan. En sitten koskaan ehtinyt sitä katsoa, mutta loman alkajaisiksi tartuin siihen, kun nyt miun huoneessakin on sellainen luksustavara kuin telkkari! En oo koskaan seurannut kyseistä sarjaa mitenkään kovin huolellisesti, joten ajattelin, että olis kiva katsoa sitä ihan päätekemksenä, ja oikeassa olin! Sen päätyttyä kaivoin toisesta laatikosta Frendien 9. tuottarin, ja tuijottelin sen sitten loppuloman ratoksi. Eilen viimeinen jakso loppui sopivasti puoli kymmeneltä. Muistan sanoneeni, etten ole telkkarinkatsojatyyppiä, mutta nämä klassiset hömpät on kyllä kivaa aivojen nollausta.


Löysin primarkista ihanan juhlavan paidan, jossa on nuo kultaiset narut. Tykästyin siihen kovasti, ja on kivaa, kun kaulakoru tulee jo paidan mukana :-). Oranssinpunainen neulekaulahuivi puolestaan oli niin mojovassa alennuksessa Zarassa, ettei sen mukaan nappaamista tarvinnut kovin kauaa harkita. Siinäpä ne pääostokset, lisäksi ostin vain uudet legginsit ja pari sisustusjuttua joululahjojen lisäksi.


Halloween on ohi, joten jouluhässäkkä on päällä. Itse en edes yritä vastustaa, faktahan on se että rakastan joulua, joten miksipä tästä jouluhässäkästä ärsyyntymään! Jouluvalot palavat jo ympäri Lontoota, kaikkien kauppojen jouluosastot pursuavat tavaraa, kahviloiden talvisesonkikahvit ovat palanneet valikoimiin ja minä olen ostanut jo (elämäni ensimmäisen) joululehden, -kortit sekä huippukivoja joululahjoja ja paketoinutkin ne jo!


Viikonloppuna värjättiin Tian hiuksia vähän radikaalimpaan suuntaan. Tiasta oli kiva rentoutua kun joku muu hoiti värjäyksen, ja mie pääsin taas leikkimään kampaajaa.


Perjantai-iltana lähdettiin aika ex tempore Tian kanssa kreikkalaiseen ravintolaan syömään. Paikka oli kävelymatkan päässä, ja päästiin sisään ilman pöytävarausta. Vielä sunnuntaina hoettiin molemmat, miten hyvää ruoka oli! Syötiin alkupaloiksi tsatsikia, halloumia ja kreikkalaista salaattia. Pääruokana Tialla oli lihapullavarras, jolle kyllä oli hieno kreikkalainen nimi, ja miulla moussakaa eli munakoiso-peruna-lihavuokaa, siis vähän kuin lasagnea, mutta lasagnelevyjen tilalla perunaa ja munakoisoa. Ruoka oli suussasulavan hyvää! Jälkkäriksi Tia otti jääkahvia ja jaettiin kolme pientä mutta herkullista baklavaa. Palvelu oli tosi ystävällistä ja koko illallinen parhaita kokemuksia pitkään aikaan :-)


Tänään olikin mukava palata töihin, kun pikku pirpana oli selkeästi iloinen miut nähdessään. Tytön unirytmi vaan on aikaerorasituksen takia vähän vinksallaan, joten olen nauttinut ylhäisestä yksinäisyydestä heti aamusta, kun tyttö nukahti ekoille päikkäreille jo yhdeksän jälkeen. Luulen kyllä että tuolla kohta heräillään, joten taidan vaihtaa älylaitteet neulepuikkoihin ja tehdä niin monta riviä kaulahuiviani kuin vain ennätän. Heippa!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

ISKÄ

Lueskelin tuossa demi.fi:stä keskustelua isien hauskoista tavoista, ja siitä inspiroituneena halusin itsekin päästä kertomaan! (Koska en omista demiin käyttäjätunnusta, harmin paikka)

Sillon ku oltiin siskon kanssa pieniä, iskä kysyi aina ruokaa/mehua/maitoa/ mitä vain antaessaan, että halutaanko "vähän vai pikkusen". Ja jos törmättiin johonkin, vaikka pöydänjalkaan, iskä kyseli ensimmäisenä huolissaan, että "voi pöydänjalka, sattuiko sinuun?" Aina jos paikalle sattui tyttölapsi, oli se sitten serkku tai kaveri, iskä kysyi "kenenkäs poikia sitä ollaan?" Autossa kun oltiin lähdössä johonkin, iskä sanoi "turvat kiinni!" tarkoittaen turvavöitä. Jos seistiin siskon kanssa telkkarin edessä kun iskä yritti kattoa ohjelmaa, se sanoi "pois eestä, isäs ei ollu lasimestari". 

Iskä on taattu loistoyleisö puujalkavitseille ja viljelee niitä itekin. Moni niistä on unohtunut, mutta joskus iskä puhui jonkun kanssa veneilystä ja solmuista (nopeuden mittarina), ja iskä tokaisi "no hyvä ettei menny umpisolmuun!" kun oli nopeammasta vauhdista kyse. Kerran iskä sanoi "johan se on tieteellisesti todistettu, että tupakointi lyhentää savukettasi".

Meiän iskä on pitkä mies, ni sen kengänkokokaan ei oo ihan mikään 38. Kaupoissa kengät on järjestetty niin, että pienet koot ovat ylhäällä ja suuret alhaalla. Iskä sitten hermostuneena laukoi, että hänen pitää turvallaan maata että saa itelleen oikean kokoiset kengät, kun taas pienemmät miehet eivät yllä niihin pienempiin kenkiin siellä ylhäällä. Iskän sanamuodot oli niin hauskat, että hihittelin niille vaikka kuinka kauan sen jälkeen. Kerran ABC:llä kahvijonossa iskä halus kokeilla, onko yks pulla pehmeä, ja tökki sitä sormella niin kauan, että se oli ihan sökönä. Ja leikillään esitti jättävänsä sen siihen XD tuo muisto naurattaa minuu vieläkin!

Iskä on ollu aina ihan paras iskä, se on aina kuskannu meitä harrastuksiin ja ties mihin kissanristiäisiin ja lentokentältäki tätä maailmanmatkaajaa hakenut. Iskä on ollu vanhemmista se, jolta on helpommin saanu rahaa että voi käydä kavereiden kanssa Hesessä. Tai sai, kunnes ne puhui äitin kanssa eikä iskältäkään enää saanu rahaa :-D Mutta aika turhiahan nuo tuommoset heset on. Iskä on tosi ymmärtäväinen ja muutenki ihana. Ja tosiaan hauska. Miulla on niin kova ikävä iskää ja iskän juttuja! Ja iskä osoittaa rakkauden teoilla, aina halataan kun tavataan ja se hoitaa miun kaikki kännykkä- ja muut tietotekniikkajutut, makso solussa asuessa miun mokkulan yms ja lainailee usein autoa, jos oon Suomessa :) Kerranki ku pyysin autoo lainaks, iskä oli vielä käyny tankkaamassa tankin täyteen ennen ku luovutti auton miulle. Ja pienenä kun pääsin yheltä koulusta ja iskällä alkoi iltavuoro töissä kahdelta, ni kerkesin näkemään iskän koulun jälkeen jos menin reippaasti kotiin. Kerran sit iskä ei ollu siellä ja sanoin sit kun nähtiin, että kun harmitti kun olit jo lähteny töihin. Ni sen jälkeen iskä oli aina iltavuoropäivinä kotona niin kauan, että myö ehittiin nähä ennen ku se lähti töihin. Ja pari kesää sitten mainitsin, et pyörän renkaassa ei oo tarpeeks ilmaa. Äiti sano vähän myöhemmin, että tiiätkö Essi mitä... Iskä on pumppaamassa ilmaa siihen siun pyörän renkaaseen... <3

Ja iskän pituudesta saa vertaistukea :-D iskä on siis yli kaks metriä pitkä ja mie 183cm, ja iskän kanssa kävellessä saan silti näyttää lyhyeltä, ja iskä takuulla ymmärtää tuskastumisen pituuteen :-D Tai lähinnä niihin "ootpas pitkä poika/tyttö, pelaatko koripalloa?" -kysymyksiin ja muihin päivittelyihin. Pienenä oltiin miun pikkuserkkujen kanssa huvipuistossa, ja tää miun pikkuserkku (olkoon vaikka A) meni isänsä (B) ja miun ja iskän kanssa johonkin lastenlaitteeseen. Mie olin pidempi kuin A, ja iskä huomattavasti pidempi kuin B. Kun A ja B meni siihen laitteeseen, ei A:n pituutta mitattu. Kun mie menin niiden jälkeen iskän kanssa, miut mitattiin, vaikka olin siis pidempi kuin A. Näytin sillon niin pieneltä iskään verrattuna :-D

Varmasti tulee vielä paljon juttuna myöhemmin mieleen, mutta nyt on ihan pakko lopettaa höpöttely ja painua pehkuihin! Hyvää (myöhäistä) isänpäivää kaikille, joita juhla koskee! Heippa!

lauantai 7. marraskuuta 2015

snapshots


Viikko sitten käytiin Tian kanssa Ikeassa! Kaikenlaistahan sieltä tuli ostettua, mutta lähinnä tarpeellisia juttuja. Sunnuntaina muutin sitten uuteen osoitteeseen, ja se ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, se muuttomatka siis, ja tavaraa oli älyttömästi. Mutta nyt oon melkein viikon täällä asustellut ja tää viikko on ollut vuoden parhaita :-) Tuolla Ikeassa vaan iski sellanen "haluan ikioman kodin ja miljoona puntaa sen sisustamiseen kiitoos" -fiilis. Tän haaveen toteutumista odotellessa...


Kävin tänään kaupassa kävellen. Jätin Oysterinkin kotiin, kun tiesin, että jos se ois laukussa, ratkeaisin kuitenkin ottamaan bussin paluumatkalle :-D Siellä kaupassa ostin sit kaikkea, mitä teki mieli, ja sinnehän menikin vähän enemmän rahaa sitten... Mutta nyt on ainakin vähäksi aikaa ihan oikeaa ruokaa, ja sellaista, mitä vieläpä tekee mieli.. Heheh. Paluumatkalla sää oli ihan kamala ja ne ostokset painoivat kuin synti, ja kotiin raahautuminen olikin aikamoista tuskaa. Sateenvarjokin kääntyi ympäri ainakin sata kertaa, hiukset oli suussa ja niin edespäin. Mutta ehkä ens kerralla en mee noin kauas kauppaan, ei nimittäin ollutkaan oikeastaan halvempi kuin tuo lähempänä oleva, vaikka niin kuvittelin. Tai no jotkut jutut on halvempia, mutta jotkut kalliimpia. Harmi että ne kaupat on eri suunnissa, vois muuten ostaa kummastakin ne halvemmat jutut ;-) 


 Tilasin Scandinavian Outdoor Storesta Nokian Hai-kumpparit! Enkä vois onnellisempi kumppareista ollakaan :-D Nää on vaan niiiiiin kivat. Huomaatteko muuten yllä olevassa kuvassa jotain hassua? Minuu ainakin nauratti kun silmät tuohon osui :p


Veikkaan, et nää kumpparit kasvaa kiinni miun jalkoihin kohta. Sadesää ei haittaa nyt yhtään, vaan pikemminkin oon tyytyväinen, kun pääsee näitä käyttämään :-D Hahah. Oon muuten huomannut, että ennen miulle ei ollut niin paljon väliä joidenkin tuotteiden alkuperällä, mutta ulkosuomalaisena kaikki suomalainen on alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla. Käytän koko ajan Marimekon kangaskasseja, ja nää kumpparit tuli ihan Suomesta asti tilattua... Haaveilen Marimekon ja Iittalan astioista, suomalaisista vaatteista ja liinavaatteista ja Rukan sadetakista.


Meikkipussin sisältöä tuli päivitettyä talvisempaan eli vaaleampaan meikkivoiteeseen :-D samalla ostin testiin eri puuteria kuin yleensä, ja raaskin ostaa uuden rajaustussinkin. Edellisestä oli meikkipussissa auennut korkki, ja vaikka kastelemisen jälkeen se haaleata viivaa piirsikin, ei se mustaa ollut nähnytkään :-D Superdrugissa oli kaiken kosmetiikan 3 for 2 -tarjous, joten pitihän se hyödyntää! Ja sit se joka on laittanu miun manikyyrisetin johonkin vois palauttaa sen heti, koska miun kulmat kaipaa nyppimistä ja pinsetit on siellä. Eli kadoksissa. :-D


Tilasin Amazonista kauan haaveilemani kaukolaukaisimen kameraan! Tää asukuvailu nyt ei vaan muuttunu ihan niin paljon helpommaks ku kuvittelin, nimittäin tuon kanssa kameran tarkennus on vähän niin ja näin, ja esim. noista kumpparikuvista yli puolissa tarkennus on väärässä paikassa. Mutta ehkä harjoitus tekee mestarin... :-D Ihana villakangashame on KappAhlin alennusmyynneistä ostettu kesällä ja pääsi tänään ekaa kertaa päälle! Harmi, ettei lastenvahtityössä hame ole mitenkään helpoin vaihtoehto, kun niin tykkäisin niitä käyttää. Villapaita on H&M:n ja lähes kasvanut miun päälle, nimittäin käyttäisin sitä joka päivä jos kehtaisin ja jos sitä ei tarvitsisi välillä pestä :-D

Mutta nyt mie lähen valmistautumaan Bonfire Night -juhlaan Blackheathissa, jonne ollaan Tian kanssa suuntaamassa. Heipsun hei!

Syömisongelmia

En nyt oikein tiiä mistä alottaisin, ettei kenellekään tuu heti kättelyssä väärä kuva. Mut oon miettinyt, että pitäisikö varata lääkäriaika, kun syömisten kanssa on mennyt ihan kummalliseksi.

Olin ennen tosi kaikkiruokainen, tykkäsin kaikesta ruoasta ja nautin syömisestä. Eikä kyse ollut pelkästään äidin herkuista, vaan kouluruokakin maistui ja kolmen vuoden soluelämänkin aikana tein (omasta mielestäni) hyvää ruokaa ja niin poispäin.

Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut jotain, nimittäin miulle ei maistu enää ruoka! Ensinnäkin tuntuu, ettei mikään täytä. Ihan sama söin sitten pikku jogurtin tai kaksi leipää ja puuroa aamupalaksi, puolen tunnin päästä on taas nälkä. Jogurtit sentään vielä maistuu, leivät ei niinkään. Mut sit kun pitäis syödä oikeeta ruokaa, ei tee mieli mitään. Sitten kun väkipakolla syön jotakin, tulee huono olo. Ihan oikeasti huono, ja jatkuu monta tuntia tai koko päivän. Ei sen jälkeen tee mieli syödä koko loppupäivänä, mistä seuraa jumalaton nälkä ja vielä huonompi olo. Mutta kun ei siinä huonossa olossa voi kuvitellakaan syövänsä. Ykskin kerta liikkeellä ollessa kövin paninin jostain kahvilasta, enkä syönyt sinä pöivänä enää mitään. Tuntui, että laatta lentää jos joudun edes hakstamaan ruokaa.

Miun mielestä miun tekemä ruoka on järkyttävän pahaa. Ihan sama mitä kokkaan ja millä reseptillä tai ilman reseptiä, se on pahaa ja piste. Miun yks kaveri täällä tykkää hirmusesti ruoanlaitosta ja oon pari kertaa syöny sen kokkailuja, ja ne maistuu kyllä! Sellasen aterian jälkeen, kun masu on täynnä eikä okseta, tuntuu olo niin hyvältä että vois vaikka itkeä onnesta. Mut enhän mie tuollasesta luksuksesta pääse arkena nauttimaan, ja arkeahan elämä pääasiassa on. Pari päivää sitten kun tein mielestäni hyvää ruokaa, tulin ajatelleeksi, että se oli toinen kerta tänä syksynä kun oon tykänny laittamastani ruoasta. Kaikkina muina kertoina syömistä on seurannut tosiaan se paha olo.

Oon ennen nauttinut myös ulkona syömisestä. Oon rakastanut sellasia diner-tyyppisiä hampurilaispaikkoja. Nyt en saa kahta haukkausta sellaisesta hampurilaisesta alas (tuli kokeiltua!). Muutama muukin ravintola on listalla "ehkä vuoden päästä voisin kuvitella syöväni jos silloinkaan". Mut muu roskaruoka kyllä maistuis! Miun tekis tällä hetkellä niiiin paljon subia. Tai rullakebabbia! Myös intialainen ruoka on miusta hirmu hyvää. Mut siinä kaikki, mitä voisin kuvitella syöväni.

Tää miun uusi nirsous ei myöskään koske makeaa. Karkkia menis pussikaupalla! Ja etenkin suklaata voisin syödä useamman levyn päivässä, mutta en syö. Oon pari kertaa laiskuuksissani korvannut illallisen suklaalla, eikä siitäkään hyvä olo seuraa, luonnollisesti. Oon oppinu todellakin sen, että ainoastaan oikealla lämpimällä ruoalla tulee maha täyteen ja hyvä olo. Mutta kun ite en osaa tehdä enää sellasta ruokaa, joka itseänikään miellyttäisi. Nimittäin tuosta subista ainakaan ei kyllä tuu sellasta kunnon kylläisyyttä, intialaisesta tulee ja kebabbia nyt en taas ole syönytkään aikoihin :-D

Tässä kun mietin, huomaan, mistä tää nirsous lähti liikkeelle. Nimittäin miun entinen työnantaja osti aina illalliseksi makkaraa, kaks kertaa viikossa varmaan, enkä kehdannut sanoa mitään XD Ne makkarat alkoi sitten kyllästyttää toden teolla. Sitten halusin pekonia ja munia aamupalaksi, ja ostin niitä kotiin. Siinä söin sitten pari päivää pekonia ja kananmunia että sain paketit tyhjäksi, ja eipä ole sen jälkeen kumpikaan maistunut. Tää lähti siis siitä, että joihinkin ruokiin sain vaan yliannostuksen. Mutta nyt se yliannostus tulee jo yhdestä annoksesta. Nimittäin itselleen vain kun kokkaa, sitä ruokaahan tulee useampi annos, ja vaikka eka annos maistuisikin, ei seuraava mee enää alas. Pari viikkoa sitten kun söin lohipastan jämiä kokkaamista seuraavana päivänä, työstin sitä annosta puoli tuntia ja heitin sitten lopulta roskiin. Oon myös pakastamista koettanut, mutta kun se ruoka ei maistu edes viikkojen päästä. Tarviisin ilmeisesti kuukausia. Eikä miun reseptivalikoimassa todellakaan ole niin paljon ruokaohjeita :-D

Nyt ennen kuin joku älähtää ja vetää mutta vahdit lapsia -kortin, sanotaan, että pellavapään vanhemmat kokkaa sen ruoat ja pakastaa annoksina, jotka sulatan. Saan toki itsekin tehdä sille ruokaa, mutta kun olen kokenut vanhempien ruoat paremman makuisina ja puolitoistavuotiaan kanssa helpompana olla kokkaamatta (kun se lapsi kiljuu sitten jaloissa roikkuen sen koko ajan). Ja siinähän sitten luonnollisesti käy niin, etten tee mitään erikoista lounaaksi. Etenkin, kun perheen ruoanlaittotottumukset ovat hyvin erilaiset omiini verrattuna, (jos sellaisia omia minulla edes on,) enkä oikein sitten osaa kokata siellä :-D en siis syytä heitä, ovat ystävällisesti kyllä sanoneet että ostavat miulle mitä pyydän ja kanaa siellä minuu varten onkin pakastimessa! Mutta siis en tiedä, itselle on niin vaikea kokata ja varsinkin kun tää miun tilanne on se, että jos sitä tulee enemmän kuin yksi annos ja lapsi ei sitä jostain syystä syö, se loppu menis roskiin, kun en pysty sitä syömään.

Illallinen puolestaan... Tuun kotiin pitkän päivän jäljiltä niin väsyneenä, että suihkuunkin täytyy itsensä komentaa että sinne tulee mentyä. Ruoanlaitto ei siis kiinnosta pätkän vertaa. Varsinkin, kun pitäis ensin käydä ruokakaupassa ja nälkäisenä siellä seikkailu on ihan kamalaa, ja päädyn lisäksi ostamaan kilokaupalla kaikkea turhaa. Karkkia, jäätelöä yms. Se kahden kuukauden (not kidding) takaisen nälkäisen kauppareissun jäätelö on edelleen pakastimessa lähes koskemattomana. Nimittäin sitä ei tee yhtään mieli. Lähes koskematon siksi, että yritin teeskennellä yks päivä haluavani jätskiä, ja yritin syödä sitä. Luovutin kyllä parin lusikallisen jälkeen.

Sit miun rahatilanne ja pihiys ilmenee siinä, etten halua edes ostaa ruokatarvikkeita, kun vähintään puolet siitä ruoasta menee roskiin. Mieluummin oon kokkaamatta. Ja sit on niin hirvee nälkä, etten tiedä miten päin olis.

Sanoisin siis pähkinänkuoressa, että miun ongelma on totaalinen kokkauskyllästyminen ja ruokakyllästyminen. En halua laittaa ruokaa enkä syödä laittamaani ruokaa. Koko syömiskuvio ahdistaa, ketuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Voisin liittää itteni johonkin tippaputkeen ja saada kaiken ravinnon suonensisäisenä. Jooko?

Onks tää ihan normaalia vai voisko miulla olla jotain ongelmia jonkun kanssa, en tiiä, kilpirauhasten tai hemoglobiiniarvojen tai jonkun? Vai onko miusta vaan tullu nirso vastoin tahtoani? Onks kellään mitään konkreettisia vinkkejä, millä ruokahalua vois parantaa? (Nukun jo paljon ja harrastan hyötyliikuntaa 0,5-1.5h päivässä.) En ole lihonut, laihtunut enkä oksentanut viimeisen puolen vuoden aikana, eikä miun voinnissa ole tapahtunut muutosta mihinkään muuten kuin tän syömisen kannalta.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Lately

1&2 kauniita aurinkonlaskuja on saatu ihailla monena päivänä! 3 muutama viikko sitten EYP-miitissä "nautittu" pahanmakuinen mutta hyvännäköinen drinkki
4 tää on yks tytön lempparijuttuja, syystä, jota mie en todellakaan ymmärrä. Pipo silmillä vissiin on vaan kivaa. 5 Helsinkiläisperheestä kertova kirja pisti silmään, ja ostin sen luettavaksi. En ole päässyt vielä edes puoleenväliin... 6 Piirtäminen on noussut suurempaan suosioon vasta viime aikoina!
7 peiliselfie jee 8 herkkupaprikat 9 joulukoristeet on ilmestyny maisemaan jo viikkoja sitten. Varsinkin nyt, kun Halloween on ohi, on sitten satasella joulun vuoro. Viimesetkin joulumakeiset ja muut jouluhömpötykset on ilmestyny kauppoihin, joululaulut soi ja ekat jouluvalotkin on sytytetty jo Oxford Streetille.
10 meikäläisen taiteelliset kuvatukset 11 en oo koskaan Essi. Paitsi kerran, kun oli suomalainen myyjä... Oon harkinnu "Starbucks-nimen" käyttöönottoa, koska oon yleensä SE tai SA.  12 Tower of London & The Shard
13 yhtenä iltana töistä lähtiessä oli nättiä! 14 tytöt Ikeassa lauantaina! Kuka sit senki keksi et mennään sinne päivää ennen ku mie muutan... Oli sit lisää kamaa muuttokuormassa heh! 15 selfiejeejee
16-18 syksy on miun lempparivuodenaika <3 (kaikkien kolmen muun vuodenajan ohella heh..?)
19 ihanaa ruusunmarjajuomaa ikeasta... 20&21 täällä on ollut pari päivää tosi usvaista!
22 eräänä usvaisena aamuna Halloweenin jälkeen hämähäkki oli vielä jättänyt koristeensa pihalle 23&24 tää pellavapää on vaan niin söpö! Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy, kuinka se yritti saada omaa kenkäänsä miun jalkaan. Yritys hyvä kymmenen, mutta ei ihan onnistunut...
25 Täällä on ollu taas uskomattoman hyvät säät. Muutama postaus sitten sanoin, että käytän edelleen trenssiä vaikka vähän paleltaa. Noh, käytän sitä edelleen, eikä enää edes palele. Melkein tulee jopa liian kuuma! 26 Halloweenin jälkeen joulukahvit ilmestyi Starbucksiin... Miun onnistuneesti kestänyt 10 päivän Starbucks-lakko menikin sit siinä. Tää gingerbread latte on vaan jostain toisesta sfääristä. Mietittiin muuten eilen kahvilla, et jos meille ois Suomessa ollessa sanonut, että jonain päivänä kymmenen päivää ilman take away -kahvia on siulle saavutus, oisin nauranu päin naamaa. Jotenkin täällä se vaan "kuuluu asiaan" tai en mie tiiä :-D mutta siitä on tullut ihan liian säännöllinen tapa. Yllättävän helposti se kymmenen päivää kyllä meni! 27 tänä aamuna satoi vettä, mutta onneksi se lakkasi puolen päivän maissa. Myöhän otettiin pikku pellavapään kanssa kaikki irti ja tutustuttiin vesilätäköihin ihan lähietäisyydeltä!