Kun on hukannut kameransa. Kun ikävöi koko ajan kotiin, vaikka on jo kotona. Kun päivät vähenee, eikä tiedä, haluaako niiden vähenevän. Kun samalla sekä odottaa että pelkää tulevaisuutta. Kun huomaa, ettei ole korvaamaton. Kun ymmärtää, että mennyttä ei koskaan saa takaisin. Kun hämmentyy ihmisistä ja heidän reaktioistaan. Kun työhousuissa on reikä, mutta unohtaa ottaa housut kotiin korjattavaksi. Mitä silloin tekee seuraavana päivänä?! Kävelee reikäisissä housuissa?
Ihanaa musiikkia. Kylmiä väreitä, onnea, kyyneliä. Muistoja. Toivoa. Alennuksesta löydetty suklaa, tieto siitä, että jokin ikävä päättyy kolmen päivän päästä. Kun luulee olevansa onnellinen ja haavoittumaton ja romahtaa alas vartin päästä. Kun lukee liian hyvää kirjaa ja pitää lähteä johonkin kesken kaiken. Kun suoristaa hiukset ja tajuaa, miten erilaiselta ne näyttää.
Mieliteko lähteä lenkille nyt. Ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen kuukauteen. Nyt. Kymmeneltä illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥