tiistai 6. tammikuuta 2015

it's a beautiful day and i can't stop myself from smiling



(Kuva liittyy postaukseen sillä perusteella, että kittasin tänään kurkkukipuuni sekä sitruunavettä että sitruunalla terästettyä teetä aika hitokseen.)

Oon jo ihan kääriytyny peittoon ja vilttiin ja valmiina menemään nukkumatin kainaloon, mutta ajattelin tulla tekemään kiinnostavan pikapäivityksen. Sivuhuomautuksena on pakko mainita, että meiän kerroksessa ei oo ollu patterit päällä varmaan viikkoon, joten oon havainnu erittäin hyväksi keinoksi kylmyyttä vastaan sen, että nukkuu viltti hartioilla. Sain vielä omat maailman kauneimmat pussilakanat tuotua Suomesta, joten viihdynkin täällä peittoineni mainiosti!

Asiaan. Tänään olin ensimmäistä päivää virallisesti töissä. Kaikki meni paljon paremmin ku toivoin/pelkäsin. Siis hurraa: lapset puhuvat! Jos tulee itku, voi kysyä mikä harmittaa (ja saada vastauksen). Lapset osaavat käydä itse vessassa ja sanoa etteivät tykkää tästä ruoasta ja siksi eivät syö. (Vaikka ovat kyllä aika kaikkiruokaisia.) Ja voi sitä höpöhöpöjuttujen määrää. Kolmevuotiaan mieli on niin täynnä outouksia, oon hihitelly koko päivän. Jääkaapissa oli paljon ruokaa, joten ruokien valmistaminen oli helppoa (muistan kauhulla ekan isäntäperheen ja jääkaapin, jossa oli juustoa ja pekonia ja hostäiti ei ymmärtänyt, miksen osannut tehdä niistä illallista. Toim.huom: perheessä oli myös maidottoman ruokavalion lapsi eli juustoakaan ei voinut käyttää...) Aloin melkein itkeä, kun avasin jääkaapin ja ymmärsin, etten joutuisi kaapimaan ruokia pöydän pinnasta. Ja kun pitkähkön päivän jälkeen pääsin lähtemään kotiin, junalle kävellessä sain raitista ilmaa ja junassa ajattelin omia asioitani, kotona tuntui kuin ei olis koskaan töissä ollutkaan.

Mutta nyt kyllä hyvillä mielin on ihan pakko lähteä sinne nukkumatin luo. Huomenna on nimittäin kello soimassa 5:30, koska aamu alkaa aikaisin. Hyvää yötä, toivottavasti teilläkin oli hyvä päivä!

Ps. Eilen kävin kirjottamassa vuokrasopimuksen ja poistuessani löin naamani keittiön oveen. Otsa otti osumaa pahiten, ja nyt siinä on aika kipee kuhmu. Mie sit osaan!

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että oot päässy hyvin alkuun uudessa perheessä! Nähään piakkoin! :)

    VastaaPoista