sunnuntai-illan blues

Tiesittehän, että ihmisillä on tapana toivoa asioita, jotka sopivat heille huonoiten? Olen samaa mieltä, mutten tiedä, mikä näistä toiveista on se huono. Sain mitä halusin ja enemmänkin, ja nyt mietin, oliko se oikea ratkaisu. Toisaalta tämänhetkiset arat toiveet voivat myös olla se asia, joka sopii minulle huonoiten. Tiedä sitä. Voi ihmismieltä.

Viikonloppu meni taas, ja oon onnellinen päästessäni huomenna töihin. Olin melkein koko viikon talonvahtina muualla ja tuntui ihanalta päästä kotiin omien lakanoiden, vaatteiden, teemukien ja pyykkivuorten ääreen. Keväinen sää on hylänny Lontoon, mutta sentään viikonloppuna ei oo satanut. Miun keltanen sadetakki on päässyt ahkeraan käyttöön, ja sen ja sinisen Kånkenin kanssa näytän ihan ruotsinlipun ilmentymältä.

 Olo on vähän levoton. Se johtuu varmaan keväästä, oon vähän pihalla, kun yhtäkkiä onkin valoa ja aikaa tehdä asioita. Miusta tuntuu, että miulla on kavereita, ja on ihanaa viettää niiden kanssa aikaa. Ootan äitin vierailua kuin kuuta nousevaa ja koti-ikävä koputtelee. 52 päivää Suomi-lomaan. Miun sisko asuu kotona vielä ja oon ehkä tällä hetkellä vähän sille kateellinen. Se saa olla perheen kanssa koko ajan. Mutta itsehän olen valintani tehnyt että tänne lähden ja täälläkin olen onnellinen. Tuo välimatka vaan aina välillä vähän ahdistaa.

Brexit-jututkin vähän ahdistaa. Tällä hetkellä luulen, että miun asema on täällä taattu, vaikka Britannia eroaisikin EU:sta. Mie oon vähän sitä mieltä, että EU:sta lähtö olis vähän raukkamaista. Britannia on yksi vanhimmista jäsenvaltioista ja ollut vaikuttamassa EU:n kehitykseen. Nyt yhtäkkiä kun asiat eivät enää miellytä, aiotaan lähteä lätkimään. Ei vanhempi lastaan sillä tavalla jättäisi. Ehkä naiivi vertauskuva, mutta silti toivon, että Britannia kuuluu EU:hun vielä kesäkuun jälkeenkin.

En oo ostanut tai käyttänyt pinkkiä vaatekappaletta aikoihin, mutta nyt huomaan ihan vahingossa ihailevani kaupassa vaatteita, joissa on vaaleanpunaista. Ratkaisin pulman ostamalla korallinväriset lenkkarit, ja muuta oranssia kuten appelsiineja. Nämä vaaleanpunaiset ihanat Ted Bakerin putelit olen omistanut jo jonkin aikaa. (Pellavapää rakastaa pinkkiä. Pikkii! Pikkii! Jokainen pinkki asia täytyy osoittaa ja sanoa PIKKII! Ja sitä sanaa hoetaan, kunnes sanon "joo, se on pinkki". Aika ihana typy.)

Ja haluaisin muuttaa. Puoli vuotta sitten kuulin joka puolelta sitä "muuta, etsi uus kämppä, siun täytyy muuttaa tuolta pois" -litaniaa mutten halunnut lähteä. Kuitenkin lähdin ja nyt tuntuu, etten osaa enää asettua mihinkään. Kämppis kuuntelee keittiössä jotain kamalaa räppiä ja oon kaks tuntia vastustanut halua ärähtää sille, että laitatko kuulokkeet. Miusta on vissiin tullut pahantuulinen kukkahattutäti.

Nää yksinäiset sunnuntai-illat ei sovi miulle, selkeestikään :-D ei oo eka kerta, kun sunnuntai tuntuu maailmanlopulta, ja maanantaina 6:00 soiva kello on pelastus seuraavaan viikkoon, joka ei ole vielä lopussa vaan vasta ihan alussa. Kukkahattutätiyden lisäksi oon ilmeisesti se hullu, joka tykkää maanantaista.

Nyt laitan koneen kiinni ja syvennyn vähän netflixiin. Ja sitten ajoissa nukkumaan!