ELEVEN FINGERS

Mie päädyin tänään selailemaan miun vanhoja postauksia. Monet poistelee omiaan koska häpeää sitä, miltä on näyttäny, millasia kuvia on laittanu ja muuta vastaavaa. Miusta menneisyyski on osa elämää ja tiedän, että näytän aika lailla erilaiselta vanhoissa postauksissa - koska myös olin ihan erilainen. Mutta yks asia, mitä kaipaan blogin parin vuoden takaisesta elämästä, on aktiivisuus. Postasin usein ja sain paljon kommentteja. Nykyään kommentteja ei tuu hirveesti, mutta tiedostan kyllä, että lähinnä siks ku tää ei oo kovin laadukas blogi :--D Haluaisin olla hirmu hyvä bloggaaja ja pitää suosittua blogia, mutta en vaan osaa. En osaa ottaa kauheen hienoja kuvia, en osaa kirjottaa superhauskaa tekstiä ja saada blogin ulkoasua just mieleisekseni. Mut ne asiat on sellasia, mitä en hallitse, enkä ehkä koskaan tuu hallitsemaan. Ja siitä huolimatta, että tää blogi on ollu olemassa vuodesta 2009, en oo kyllästyny tähän hommaan vielä. Ehkä onki ihan hyvä, että miulla on semmonen oma pikku juttu, josta tykkään ja jossa voin silti myöntää, etten oo kovin hyvä. En väitä olevani kaikessa hyvä paskiainen jonka on hankala myöntää epäonnistumista, mutta uskallanpa väittää, että kaikille tuottaa välillä hankaluuksia myöntää asioita, joissa on huono. Ite ainakin haluaisin olla ihan joka asiassa hyvä harjottelemattakin, ja tunnen arvottomuutta jos en osaa. Mutta tää blogi on niin kiinteesti osa minuu, että myös kestän tän heikkoudet. Ja vaikka kuinka haluaisin tästä laadukkaan, tiiän, etten oo maailman menestyksekkäin ihminen, ja että oikeestaan blogienkin suosio riippuu yllättävän paljon bloggaajan ulkonäöstä, vaikkei kukaan sitä myönnäkään. Sillä saralla miulla ei siis oo suuria mahdollisuuksia, sillä tiiän myös, etten oo mikään mallikaunotar. (ps. tää ei ollu itsesääli-kehujenkeräilymaininta. Tiedän, etten oo maailman rumin ihminen, mutten myöskään oo superkaunis superlaiha kaikkien rakastama ihminen! oon vaan mie!)

Joo, nytpä päädyin selittämään ajatusvirtana kaikenlaista. Tarkotus oli siis sanoa, että haluaisin tän blogin olevan laadukkaampi. Yks asia, mikä myös vanhoista postauksista pisti erityisesti silmään, oli kuvat, tai oikeestaan niiden määrä. Sillon kannoin kameraa kaikkialle ja otin kaikesta kuvia. Nykysin tietysti kännykän kamera kulkee jatkuvasti mukana, mutta ei sillä tuu niin paljoo kuvattavaa. Ja se järkkäri, joka miun piti pari vuotta sitten saada, että "jaksaisin kuvata", jäi joululomalla Savonlinnaan ja on siellä edelleen. Välillä miulle tulee hetkiä, jollon toivon, että se ois täällä Rantasalmella. Voisin ottaa sen kouluunki mukaan ja kuvailla kavereiden kanssa paremmin ku jollain kännykällä. Miun postausinto nimittäin tekee kohisevaa paluuta. Toivoisinkin, että tänä vuonna tää blogi ois aktiivisempi kuin viime vuonna ja ehkä oppisin viimein käyttämään sitä järkkäriäkin. (pakko myöntää että nykyään en vielä osaa. en oo jaksanu tutustua siihen ollenkaan ja räpsin vaan kuvia, toivon parasta ja yritän epätoivosesti saada kuvista hyvännäkösiä kuvanmuokkausohjelmilla...)

Nykyään siis haluaisin postata, mutta suurimpana tekijänä jarruttaa kuvien puute. Ehkä mie haen sen kameran Savonlinnasta ja alan aktiivisesti kanniskella sitä mukana. Jos myös ettisin sen ohjekirjan ja opettelisin ne perusjutut,ni sitten voisin ehkä saada hienoja kuvia. Oon tänään tuijottanu banneriakin puolisen tuntia ja miettiny että haluaisin uuden, mutten tiiä a) millasen b) miten saisin siitä hienon c) miten saisin siitä omannäkösen mutta silti hyvännäkösen ja d) mistä hitosta repisin siihen kuvat jostain. On vaan siis alistuttava tähän epätäydellisyysen kehtoon ja poistuttava sen sijaan vaikka tekemään ruotsin rästihommia. (oih).

Kategoria: vuodatus. Tärkeys: aika turha. Miks silti kirjotin tän: helpotti. Kiitos!