keskiviikko 30. syyskuuta 2015

VUOSIPÄIVIÄ

5.9.2015 tuli miulla täyteen vuosi Englannissa asumista. Vuoden aikana ehdin asua kolmessa paikassa ja olla töissä neljässä. Vuoden aikana ehdin asua kaksi kuukautta Surreyssa, kolme viikkoa Hampshiressa ja reilut 9 kuukautta Lontoossa.

Olin kahdesti au pairina ja kahdesti nannyna, tosin 5.9.2015 mennessä olin tehnyt vasta kolme päivää toisessa nannyn työssäni.

Suomessa vietin tästä vuodesta 38 päivää ja lentolippuihin kulutin £798,26 eli 1080,80€. Pakko sanoa, että oman mielenterveyteni puolesta tätä ei ois ehkä kannattanu laskea... Tuhat euroa...

1 & 4 vuosipäiväselfiet | 2 & 3 vuosipäiväkuvailua


Jäi jostain syystä itse juhlapäivänä postaamatta, vaikka fiiliksiä periaatteessa olisin halunnut muistiin. Noh, nyt on sitten tässä melkein kuukausi myöhässä hyvä lähteä muistelemaan, miltä vuosipäivänä tuntui... Noh, vuosipäivää juhlistin yhden kaverini kanssa leffalla ja illallisella. Kävimme katsomassa Inside Outin, joka oli kyllä nappivalinta! Tykkäsimme molemmat leffasta ja siitä riitti puhumista vielä pitkäksi aikaa. Syömässä kävimme Wagamamassa, jossa on siis itämaista ruokaa, curryja ja nuudeleita enimmäkseen. Tämä juhlinta tapahtui perjantaina, sillä lauantaina eli itse juhlapäivänä olin 7,5 tuntia töissä illalla. Aloitin ennen viittä ja pääsin kotiin kahdentoista jälkeen. Sunnuntaina kävin vielä toisen ystäväni kanssa shoppailemassa ja syömässä ja kahvilla. :-)

hurmaavan kaunis kuva Wagamaman lohinuudeleistani

Tämä vuosi Englannissa on ollut hyvä. Olen joutunut kasvamaan ihmisenä paljon, ja olen muuttunut. Osa muutoksista on omasta mielestäni hieman ristiriitaisia, niissä on sekä hyvää että huonoa. Kuten siinä Suomen ja Englannin eroja -postauksessani totesin, minusta on kasvanut sellainen, etten enää samalla tavalla puolusta itseäni ja väitä vastaan, vaan nielen kiukkuni ja annan olla. Olen löytänyt ystäviä ja muodostanut uusia ihmissuhteita. Olen opetellut itsenäistä elämää ja usein potenut koti-ikävää, milloin sellaista tavallista, mitä tuntee kun on kaukana kotoa, välillä sellaista raastavaa, että tuntuu, että tänä iltana on päästävä Suomeen. Olen kehittynyt englannin kielessä ja oppinut rutkasti uusia sanoja. En ole lihonut, vaikka eräs ystäväni näin ennusti ennen lähtöäni. Olen oppinut syömään uusia juttuja: kesäkurpitsaa, oliiveja, parsaa, ja näitä on ihan varmasti muitakin, en vain saa nyt mieleeni. Ja joo, tätä englantilaisten teetä olen oppinut juomaan, ja olutta ja valkoviiniä! :-D Olen harrastanut kuoroa koko vuoden ja laulanut kuoron kanssa kolme konserttia. Olen käynyt katsomassa kaksi musikaalia, Mamma Mian ja Leijonakuninkaan, ja yhden oopperan, Albert Herringin. Elokuvissa olen käynyt kolmesti (Gone Girl, Paddington & Inside Out). Perheeni on käynyt vieraanani kahdesti, ja ystäviä täällä 5.9. mennessä oli vieraillut viisi: Kaisu, Suvi, Lilli, Vera ja Saija.

Keräsin kenkälaatikkoon kaikenlaisia muistoja tältä vuodelta, ja niitä onkin kertynyt aikamoinen kasa.
Kasassa on siis kaikenlaisia esitteitä, lippuja ja kuitteja. Eniten näkyy olevan noita junalippuja :-D Sitten siinä on miun 20-vuotissynttäreiden nauha, jonka tytöt miulle osti. Simpukoita Etelä-Englannin rannoilta, kanta-asiakaskortteja, musikaali- ja leffalippuja, glowtikkuja, siis kaikkea sellaista, mikä olisi roskaa, paitsi että ne on muistoja, kun ne kerää tällä tavalla yhteen ;-D

Jos saisin itseäni niskasta kiinni, voisinkin tehdä sellaisen englantilempparit-postauksen. Jäisi itsellekin muistoksi, mistä jutuista täällä erityisesti tykkäsin!

Tänään, 30.9.2015 blogini täyttää 6 vuotta! Aikaisempina vuosina olen aina unohtanut tämän vuosipävän, mutta tänä vuonna muistin sen, jihaa!

kuva jokaiselta blogin syyskuulta männävuosilta!

Aloitin blogin jo joskus seiskaluokalla, koska kavereillanikin oli. Pari blogia miulla on tätä ennen ollut, ja ne oon sitten hyvin lyhyeksi jääneen innostuksen jälkeen poistanut. Tää jäi elämään, ja on kantanut lukuisia nimiä, joista tämä ELEVEN FINGERS on muistaakseni pari vuotta ollut jo. Nimi-idea tulee yllättävästä paikasta: Kun 3. luokalla aloitimme englannin kielen opiskelun, meillä oli käytössä WOW-kirjasarja. Sen ensimmäisessä osassa, muistaakseni toisessa tai kolmannessa kappaleessa, opeteltiin numeroita ja laskettiin sormia. Siinä tuli sitten jollekulle laskuvirhe ja tulokseksi tuli yksitoista. Sitten ne kirjan tyypit ihmettelivät, että ELEVEN FINGERS? Jostain syystä se jäi mieleen, ja sitten kyllästyttyäni blogin edelliseen nimeen, lätkäisin tämän blogille nimeksi.

Kuuden vuoden aikana olen postannut yli 600 kertaa, mutta postauksista jäljellä on 598. Olen poistanut lähes kaikki alkupään noloimmat postaukset :D:D No... Mie olin sillon mie, ja vasta 14-vuotias. Kai sitä saa silloin olla vähän nolo. Blogin aloittaessani olin 8. luokalla, ja blogi on kulkenut matkassani läpi peruskoulun, lukion, lukuisat lomamatkat ja kaikenlaiset elämänmuutokset. Joku kysyy, miten jaksan bloggailla aina vaan. Noh, miulle tää blogi on kaikessa pienuudessaan niin iso osa miun elämää, etten varmaan osais enää olla ilman. Tää on jo osa minua. Ja täällä on niin paljon tallessa minua, muistoja ja sitä nuorempaa Essiä, että eihän tätä vois hävittää.

Blogin synttäreitä ajattelin juhlistaa katsomalla leffaa tästä koneelta (löyty kirppikseltä sellanen leffakombo, et oli pakko ostaa!) ja nautiskelemalla vähän Ben&Jerryä.

tiistai 29. syyskuuta 2015

pitkästä aikaa


 Moikka!

Kylläpä on taas viime postauksesta vierähtänyt aikaa. Se harmittaa, sillä tahtoisin taltioida tänne blogiin muistoja niin paljon kuin mahdollista. Motivaatio blogin suhteen on kuitenkin ollut ihan olematonta. Nyt makaan kuitenkin flunssassa kotona, ja päätin, etten voi vältellä postaamista enää!

Veera-ystäväiseni vietti pidennetyn viikonlopun Lontoossa ja lähti tänä aamuna. Meillä oli Veeran kanssa superkivaa, kun kierreltiin ympäri Lontoota. Vaikka osa jutuista oli sellaisia, jotka olen nähnyt sata kertaa, tulin tehneeksi ja nähneeksi uuttakin. Eilen illalla kun palattiin viimeisiltä shoppailuilta, lähti miulta ääni ja samalla tuli yskä. Painava flunssainen olo jatkui vielä tänä aamunakin, joten en mennyt töihin, ja olen nukkunut tänään päivällä 7-8 tuntia. Tämä on eka kerta, kun Englannissa asuessani skippaan työpäivän kipeänä olon takia. Siksi omatunto kolkuttaa, vaikka tiedän, että olen ihan oikeasti kipeänä. Miun työmoraali on vaan niin korkea, etten haluaisi jättää yhtään työpäivää väliin. No, käyn tänään aikaisin nukkumaan ja nukun vielä huomisen, niin jaksan sitten palata töihin torstaina uudella energialla!


Poltettu oranssi on miun uusin väri-ihastus. Sopii syksyyn kuin nenä päähän ja ai että se on ihana!! Löysin täydelliset tuon paidan väriset housut halvalla alennuksesta, mutta ne olivat liian pienet ja tietty ainut koko. Murheissani jätin pöksyt kauppaan, ja olen metsästänyt samanlaisia sen jälkeen kuumeisesti. Vaan ei, eipä löydy. Toivosta en kuitenkaan luovu! Keksin sovituskopissa liian pienten housujen kanssa taistellessani niille jo niin monta asukokonaisuutta, että tarvitsen ne kaappiini. Siis metsästys jatkukoon!

Lyhyttä nahkatakkia olen haaveillut jo kauan, ja tämä yksilö marssi kirppiksellä vastaan £6 hintaan, joten olihan se pakko napata mukaan! Huivi on Zarasta, toppi Primarkista, housut Topshopista ja nilkkurit New Lookista. 
Melkein vuoden tauon jälkeen törmäsin taas miun lemppari-katusoittajaan! Kannattaa ettiä Spotifysta tai Youtubesta Charlotte Campbell. Ihanalla äänellä siunattu hurmaavan positiivinen ja elämäniloinen muusikko!

Loppuun vielä päivän luontokysymys... Mikä on tämä lintu, joka St James's Parkissa aterioi??

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

HOLI FESTIVAL OF COLOURS

Moikka!

Eilen suunnattiin Tian ja Stephin kanssa Stratfordiin Holi Festival of Colours -festarille eli värifestareille. Oon halunnu osallistua siitä asti, kun luin Saijan blogista tämän postauksen, ja nyt viimein pääsin! Tosin meiän tapahtuma tais olla vähän eri, ainakin nimi eroaa. Mutta idea oli sama!
 photo 157_zpszgsxyugf.jpg
Olympialaisia isännöitiin mm. Stratfordissa vuonna 2012, ja täällä olympia-alueella Queen Elizabeth Olympic Parkissa tapahtui tämäkin festivaali. Kyllä oli niin siistiä ja tilavaa kaikkialla! photo 217_zpsgg1fokwo.jpg  photo 226_zpsq0cb3zee.jpg  photo 162_zpswcr7m8tx.jpg
Alueella oli photobooth-koppi, jossa käytiin ottamassa kaksi settiä kuvia. Valitettavasti toinen setti puuttuu tästä kuvasta, ja tässä setissä meitsi ei ole edustavimmillaan. Kuvaaja käski miut tyttöjen taakse kun oon pidempi, ja kun asusteiden vaihtoon on 4 sekuntia, en sitten ehtinyt tohon yhteen kuvaan ollenkaan mukaan :-D Mutta hauskaa näiden ottaminen oli! photo 169_zpsysv3qi3s.jpg
Festarialueella ei käynyt raha maksuvälineenä ollenkaan, vaan kaikki ostettiin tokeneilla, joiden arvo oli £1 = 1 token. Helpottaa toki maksutilannetta, mutta tietty tokeneja ostamaan piti jonottaa, ja miulle ainakin jäi pari hassua tokenia pyörimään.  photo 327_zpseuqo5ajj.jpg  photo 175_zps28wnbype.jpg
Uhkaavan näköisiä pilviä kerääntyi ylle vähän väliä, mutta kuin ihmeen kaupalla ne sitten aina väistyivät ja aurinko tuli takaisin. Kaksi sadepisaraa miun päälle satoi koko aikana, ja sää oli kyllä ihan loistava! photo 315_zpsk0ei4zi7.jpg Tasatunnein laskettiin kympistä nollaan ja sitten heitettiin väripuuteria! Se oli hauskaa ja sotkuista, ja luulen, että miun keuhkoissa on vieläkin kilo tota puuteria kun yskittää niin mahottomasti. Ja sitä puuteria oli kyllä ihan kaikkialla. Alusvaatteissakin... Kotona kun otin paidan pois ni navasta tippui violettia puuteria lattialla oikea kasa. Heh... photo kavelikuva_zpsk9lvratn.jpg  photo 274_zps3xokjiao.jpg  photo mie_zps2zjnkusp.jpg

Meillä oli ihan superkivaa, vaikka lähdettiinkin hyvissä ajoin kotiin! Kotona suunnistin ihan ensin suihkuun, kun olo oli harvinaisen likainen. Pesuvesi olikin aika riemunkirjavaa, enkä muista milloin viimeksi olen nauttinut puhtaasta olosta niin paljon! Oon superonnellinen, että pääsin olemaan osa tätä festivaalia. Yksi pitkäaikainen haave täytetty! :)

perjantai 4. syyskuuta 2015

CAMPING IN NEW FOREST


 photo 434_zpsljeo1faq.jpg
Muutama viikko sitten lähdettiin viikonlopuksi New Forestiin telttailemaan! Maailmankaikkeus teki kyllä kaikkensa estääkseen meitä lähtemästä, sillä ensin moni lähtijöistä perui ja etsimme uusia lähtijöitä täyttämään jo varatut ja maksetut paikat. Sitten teltanomistajamme ja varauksentekijämme sairastui. Teimme sitten uuden varauksen ja ostimme tai lainasimme puuttuvat tavarata päätimme lähteä silti. Sitten autonvuokrausfirmamme sössi oikein kunnolla, ja saimme auton käsiimme n. 5 tuntia myöhässä.

Leirintäalueelle pitäisi saapua viimeistään klo 20, jotta teltan saa pystytettyä ennen pimeän tuloa ja hiljaisuutta. Yritin soittaa leirintalueelle useaan kertaan ja jätin viestejä, joissa kysyin, voimmeko silti saapua, vaikka olemme myöhässä. Kukaan ei kuitenkaan koskaan soittanut takaisin. Lopulta epätoivoisen päättäväisinä käänsimme auton keulan kohti moottoritietä kello kahdeksan illalla, ja saavuimme leirintäalueelle väsyneinä, nälkäisinä ja ärtyneinä. Siitähän riemu repesi, kun leirintäalueen työntekijä alkoi huutaa meille myöhäisestä saapumisestamme, eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan sitä, että olimme kyllä yrittäneet soittaa. Lopulta hän antoi meille luvan pystyttää teltan läheisen puun alle ja kehotti siirtämään sen aamulla. No, teltta ei ollut meidän kenenkään vaan lainassa, eikä kukaan meistä ollut koskaan pystyttänyt sitä. Valoa ei ollut ja ohjeetkin hukkuivat. Ja hiljaa piti olla. Näissä olosuhteissa saimme kasaan seuraavan kyhäelmän (saa nauraa): photo ekateltta_zpsglevblkv.jpg
Aamulla sitten nousimme ja purimme viritelmämme, ja huomasimme työntekijän osoittaneen meidät nukkumaan suoraan hevosenkakan päälle, etsimme itsellemme telttapaikan ja ohjeiden kanssa päivänvalossa teltta sai oikean muotonsa: photo tokateltta_zpsqgm8yr6t.jpg  photo sky_zpsqgigoinu.jpg
Mukana meillä reissussa oli Sky-koira, joka muistutti minua siitä, että kivojakin koiria on olemassa ;-) photo 396_zpsnhnq6uhb.jpg  photo 383_zpsuqysi7qi.jpg
Teltan kasauksen jälkeen olimm yhtä mieltä siitä, että olemme ansainneet kunnon aamupalan. Lähdimme etsimään pubia, josta voisimme ostaa aamiaista, ja päädyimme kivaan paikkaan, josta tilasimme aamupalaa. Ai että oli kyllä hyvää! Sieltä päätimme lähteä rannalle hyödyntämään kaunista ja lämmintä säätä, ja ajoimme Highcliffeen. photo 388_zpsyrrwtrht.jpg  photo 399_zpsxasjrup5.jpg  photo 393_zpsvzrn00vs.jpg  photo 397_zpsoi3falhu.jpg  photo 426_zpsmkdkyqae.jpg
Highcliffessä oli ihana ranta ja kallioita, joissa eroosio oli luonut kiveen uria. photo 413_zpsihovqjqb.jpg  photo 401_zpsdemzmzy9.jpg
Nautimme kaikki kovasti auringosta ja vedestä. Löysin pari täydellistä simpukkaa ja Sky ja minä ja Tia kävimme kunnolla uimassakin. Ampiaisia vain oli hieman turhan paljon... photo 437_zpstvckkdi4.jpg
Illan tullen palasimme leirintäalueelle grillaamaan ja nauttimaan vähän juotavaa. Itse ilahduin löydettyäni tätä siideriä Aldista. Näin näitä Suomessa, mutta järkyttävän kallis hinta sai juoman jäämään hyllyyn. Nyt pääsin maistamaan huomattavasti huokeampaan hintaan, vaikka luulisi, että Ruotsista tänne on pidempi matka kuin Suomeen, mitä tulee maahantuonnin aiheuttamaan hinnan korkeuteen ;) photo 407_zpsgucvf4ml.jpg  photo 432_zpszopanhcm.jpg

Kesken grillailun alkoi totta kai sataa vettä, joten söimme sisällä teltassa ja kökimme siellä koko loppuillan. Harmi, sillä illalla oli alunperin ollut suunnitelmissa kävely ympäri New Forestia. Nyt jäi paljon itse luonnosta näkemättä, eikä niitä villiponejakaan nähty kuin muutama, jotka hengailivat leirintäalueella. Sunnuntaiaamukin valkeni erittäin sateisena, joten aikamme teltassa kyhjötettyämme päätimme purkaa koko hökötyksen ja suunnata takaisin kohti Lontoota.

Harmi, ettei sää suosinut itse New Forestissa! Meillä kaikilla on toiveissa tällaiset viikonloput jatkossakin, mutta tänä syksynä emme taida enää ehtiä :/ Kivaa oli, toivottavasti päästään uudestaan!

torstai 3. syyskuuta 2015

room decor

 photo 033_zpscq3fo6hz.jpg

Moikka!

Kyllästyin joku aika sitten (taas vaihteeksi) miun huoneeseen niin syvästi, että asialle oli pakko tehdä jotain. En tykkää asua rähjässä, ja täällä oli monta kohtaa, joihin en ollut lainkaan tyytyväinen. Sisustusta on toki hidastanut se, että paluumuutto Suomeen on todennäköisesti edessä tulevaisuudessa, enkä haluaisi ostaa roppakaupalla tavaraa vain voidakseni jättää ne tänne. Nyt kun elo täällä kuitenkin jatkuu, en voi enää ohittaa kaikkia niitä ärsytyksiä olankohautuksella. Suuntasin siis etsimään uusia sisustusjuttuja! (monessa erää tosin. Esim. Ensimmäisen kuvan sydän on hankittu puntakaupasta aikaa sitten!) photo 020_zpsyrpwjktl.jpg
R a k a s t a n kynttilöitä! Ostin viime talvena paljon kauniita kynttilöitä lasipurkeissa, ja olen pessyt astiat tuikkukipoiksi itse kynttilän palettua loppuun. Tietoisena kotona odottavista lasipurkkipaljouksista, olen riistänyt itseni irti yhdestä sun toisestakin ihanasta kynttilästä. Lopulta annoin kiusaukselle periksi. Isommat kynttilät on vaan niin paljon kivempia kuin tuikut. Oisko kellään jotain maailman helpointa kynttilöiden diy-vinkkiä?? Silleen et vois lasipurkkiin tehdä? photo 027_zpseewi2lci.jpg
Näin näitä H&M Homen lasirasioita eräässä blogissa ja pitihän itse suunnata hakemaan samanlainen! Mietin pitkään, minkä värisillä metalliosilla ostan omani, ja päädyin kultaan, vain huomatakseni, että kaikki korut sisällä ovat hopeaa. No, metallit rohkeasti sekaisin vain!
(Yksi viime vuoden lasisista kynttiläkipoista pääsi korvakorupurkiksi!) photo 030_zpswx3p45er.jpg
Nämä ihanat huopaiset korit löysin Primarkista. Vaikka minulla on niitä kolme ja vaikka ne ovat isoja, silti meinaa roina turskottaa. Siellä on sulassa sovussa siis aivan kaikki, mukaanlukien puoliksileikellyt "kyllä mie vielä joskus skräppään nää...!!!!" -lehdet. Mutta ihanaa, että suurin osa siitä roinasta on näkymättömissä. Vielä kun pääsisi osasta eroon! photo 029_zpsqcu9gsxm.jpg
H&M Homessa kierrellessäni silmiini osui lastenosastolta tämä veikeä pöytähyllykkö. Aikani sitä ihailtuani nappasin sen kainaloon. Kotona paljastui, että suurin osa kynsilakoistani ei mahdu suorassa lokeroihin. Mikä surku! No, vähän luovuutta peliin ja homma hoidettu! photo 003_zps8pzotke9.jpg
Räjähdysmäisesti kasvanut kynttiläarsenaali ja edellisen kuvan pöytähylly veivät tilan lipastolta, jossa aiemmin on maannut tämä valosarja. Aikani säilytin valosarjaa lattialla, kunnes keksin ripustaa sen seinälle! Naulasta riippui ennen taulu, joka pari viikkoa sitten omatoimisesti hyppäsi alas ja särki lasinsa. Mielihyvin kiikutin rumiluksen varastoon, ja nyt on sen jättämä omituinen tyhjä tilakin täytetty! Rakastan muuten tämän valosarjan oikeasti valkoista valoa. (Takaa näkyy punaisten tuikkujen oranssi loimu, hehe, hyvä kontrasti!) photo 004_zpsjmosw7kp.jpg
Primarkissa joululakanoiden elokuussa alkanutta myyntiä päivitellessäni (voi kyllä, elokuussa) silmiini osui tämä rasia, jonka hetken mielijohteesta kiikutin kassalle. Kotimatkalla mietin, mitä ihmeen tärkeää tavaraa keksin siihen laittaa. Kotona päädyin ilmeiseen ratkaisuun: tärkeää on toffee. Sitä siis, kunnes keksin jotain oikeasti tärkeää sisään ;-) photo 021_zpsu9d2iuqs.jpg

Mitäs tykkäätte huoneeni piristysruiskeista? :-)

tiistai 1. syyskuuta 2015

Ensimmäinen päivä uudessa työssä


Työpaikan vaihtaminen oli vielä rankempaa kuin kuvittelin. Viime viikon torstaina edellisen perheen 9-vuotias päätti päästää minut viimein lähelleen. Koko viime viikko kului meiltä kaikilta epäuskoisissa tunnelmissa. "Voidaan tehdä ensi viikolla sitä ja tätä - eikun eipäs voidakaan." Molemmat tytöt ilmoittivat, etten saa mennä yhtään mihinkään. Toinen ilmoitti naulaavansa miut pöytään ja toinen sanoi, ettei aio päästää miusta irti koskaan. Perjantaina sitten kun vein tytöt töistä palaavaa isäänsä vastaan ja jätin samalla isälle avaimeni, nieleskelin kyyneleitä. Ja kun sitten lähdin junaan ja tytöt jäivät asemalle vilkuttamaan, en pystynyt enää pidättelemään kyyneleitä. En ole enää heidän hoitajansa.

En kuvitellut, että uuden työn aloittaminenkin olisi vaikeaa, vaan niin se vaan oli. Itkin eilen illalla, koska tiesin, etten ollut aamulla menossa enää sinne, mihin olen koko vuoden työmatkani suunnannut. Miulla on niin kamalan kova ikävä tyttöjä, koko perhettä ja kaikkea sitä tuttua ja turvallista.

Ei siellä uudessa työssä kamalaa ollut, päinvastoin. Kun sain muistutettua itselleni, että tästäkin paikasta tulee tuttu, koko ajatus alkoi tuntua helpommalta. Minun ja pikkuneidin päivä sujui hyväntuulisesti ja joutuisasti. Ulkoilimme maatilalla, jonka takana siintävät korkeat toimistorakennukset (jotenkin ristiriitaista...) ja luimme kasan kirjoja ja lauleskelimme. Tyttö on suloinen ja helppohoitoinen.

Tämän työn aloitus tuntui paluulta Camberleyyn, eli ensimmäiseen isäntäperheeseeni - mutta pelkästään positiivisilla tavoilla. Ensinnäkin tämän perheen asuinalue muistuttaa kovasti Surreya (maakunta, jossa Camberley sijaitsee), vaikka Lontoossa onkin. Toisekseen, olen asunut Englannissa hyvin pian vuoden, eli tähän samaan vuodenaikaan asuin Camberleyssä. Tämä syysilma, jota muutenkin rakastan, tuo mieleen niitä hyviä muistoja Camberleystä. Ja kolmanneksi, tämä pikkuneiti on aika lailla samanikäinen nyt kuin ensimmäisen perheen poika oli siellä aloittaessani, joten flashbackeja tulee myös lastenhoitoon liittyen. Niin turhalta kuin se tuntuukin, olen ikävöinyt Camberleyyn p a l j o n. Siksi nämä samankaltaisuudet helpottavat ikävää ;-)

Ja poikkeuksellisesti tällä viikolla on vain kolme työpäivää. Pehmeä lasku uuteen arkeen. Tervetuloa syksy!