sunnuntai 31. toukokuuta 2015

now i long for yesterday


 Heipsun!

Kotiuduin Suomeen perjantain ja lauantain välisenä yönä yhdeltä muutamien muuttujien jälkeen. Koko lauantai kuluikin sitten ylioppilasjuhlajuttujen parissa. Ensin seurasin lakitusta ja sen jälkeen vietin loppupäivän Janikan juhlissa virallisena valokuvaajana toimien. Illasta suunnattiin vielä Sannin porukoita eli miun "toisia vanhempia" tapaamaan pitkästä aikaa, ja sieltä jatkettiin tyttöjen kanssa lukion päättäribileisiin. Meno tosin kuoli n. viisi minuuttia sen jälkeen, kun ylioppilaat lähtivät baariin, eli nukkumaan päästiin jo puolen yön aikaan.

Juhlapäivänä olin liikkeellä kutakuinkin tämännäköisenä. Tämä mekko on ostettu miulle peruskoulun päättäjäisiä varten, joista on nyt neljä vuotta aikaa. Ihmettelen, että mekko edelleen istuu noin hyvin. Onneksi, sillä itse ainakin olen edelleen ihan rakastunut tähän mekkoon! :)

Huomenaamulla hyppään junaan ja matkustan Helsinkiin, josta illalla lennän takaisin Lontooseen. Piakkoin luvassa kuvia ja tunnelmia itse lauantailta, ja ehkä muutama räpsy Janikan juhlista. Mutta nyt koneen läppä kiinni ja Nukkumattia tapaamaan! :-)


Miten teidän päättäri-/valmistujaisviikonloppu on sujunut?

tiistai 26. toukokuuta 2015

Puutarhassa



Asuintaloni perhe on lomalla mökillä, mikä tarkoittaa miulle pääsyä puutarhaan hengailemaan. Tää puutarha on ihanan villiintynyt ja täynnä värikkäitä kukkia, enkä keksi parempaa tapaa viettää lämmintä vapaapäivää kuin istuskella täällä kaikessa rauhassa hellehattu ja arskat päässä vesipullon kanssa. Ihanaa tuntea pitkästä aikaa auringon lämmittävät säteet! :-)

Mitäs teidän tiistaihin?

maanantai 25. toukokuuta 2015

BUCKET LIST UPDATE: THORPE PARK


Lauantaina 16.5. eli miun nimipäivänä suunnattiin Thorpe Parkkiin Veran, Saijan ja Mian kanssa! Mutkia tuli matkaan jo ennen kuin perille päästiin, koska jäätiin väärällä juna-asemalla pois. Noh, loppujen lopuksi perille päästiin kuin päästiinkin! :-) Thorpe Park oli tosi huolella tehty, ja oli helppo huomata, että se on suunnattu enemmän aikuisille, toisin kuin esim Linnanmäki useine lastenlaitteineen ja värikkäine maisemineen. Thorpe Parkissa oli paljon enemmän "rappiolla" olevia laitteita, monissa oli käytetty mm. ruostetta, rikkinäisiä tavaroita ja rautaverkkoa somisteena. Laitteetkin olivat aika huimia! Erona Linnanmäkeen ja muihin suomalaisiin huvipuistoihin oli myös se, ettei kaikella yritetty rahastaa niin vietävästi. Käytiin syömässä pizzabuffetissa, joka maksoi n. £10/hlö, ja siellä oli myös KFC ja Burger King sekä kojuja, joista olisi irronnut kebabateria, ranskalaiset ja juoma £7 hintaan, eli vieläkin edullisemmin olisi saanut mahan täyteen.

Meille sattui tosi hyvä sää huvipuistoilupäivälle. Siellä oli toki aika monta muutakin ihmistä, joten iso osa päivästä kului jonotteluun. Mutta mukavaa oli! :-)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sunday

Kenkäosaston uutuudet! Oikeanpuolimmaiset Ted Bakerin ihanuudet ostin TKMaxxista todetakseni ne päivän kävelyn jälkeen liian pieniksi. Itku ja hammasten kiristys... Rakastuin niihin niin palavasti mutta ne vain tahtovat satuttaa minua. Rakkaus ei ole aina kivutonta.
No, eilen sitten oli hostäidin 40-vuotissynttärit, joille miut oli kutsuttu. Koska kaikki muut kengät olivat tilaisuuteen kelpaamattomia ja annoin Bakereille rukkaset, täytyi jostain löytää uudet baltsut. Joten Primarkista kotiutin nämä vasemmanpuolimmaiset hintaan £6.
Kertokaa nyt vaan ihmeessä, mitä teen noille Ted Bakerin ballerinoille. Ne on niin ihanat, mutta....

Heipsun hei!

Tänään oon viettänyt rauhallista kotipäivää, ja ah että tää tuli tarpeeseen! Oon siivonnut koko huoneen, imuroinut, vaihtanut petivaatteet (näihin uusiin ihanaakin ihanampiin ooppera-kuvioisiin, jotka löysin Primarkista!), pessyt neljä koneellista pyykkiä ja tiskannut pariinkin otteeseen. Ja kaiken tämän tehtyäni kello oli kaksi. Miten ihmeessä minä, tiskaamiseen helposti tunnin käyttävä ihminen, onnistuin tekemään tämän kaiken näin nopeasti!? Siivouksen jälkeen romahdin väsyneenä sängylle selailemaan amazonia ja tuskailemaan valinnanvaikeutta. Nukutti aivan vietävästi, mutta pakotin silmät pysymään auki, että sain kaikki 99 sivua etsimäni tuotteen valikoimaa selattua.

Siitä tulikin mieleen, että oon ollut tällä viikolla ihmeen väsynyt. Olen nukkunut päikkärit tällä viikolla joka päivä paitsi tiistaina ja tänään. Eilen päikkärit kestivät ruhtinaalliset 3,5 tuntia, kun kukaan ei ollut herättämässä. Senpä ansiosta myöhästyinkin sitten sieltä hostäidin synttäreiltä... Heh. Onneks ehdin vielä mukaan! Mutta niin, oon nukkunut ihan kunnollisia yöunia, syönyt samalla tavalla kuin aina ja popsinut tapani mukaan rauta- ja monivitamiinitabletteja. Silti iltapäivällä nukuttaa niin vietävästi, etten vaan kestä hereillä. Ja tänä aamunakin heräsin ennen yhdeksää, vaikka olisin saanut nukkua pidempään. Mikä miun unirytmiä vaivaa?!

Nyt taidan kuitenkin vaihtaa bloggerin Sinkkuelämän 6. tuottariin, joka on edelleen kesken! Heippahei!

PS: 5 PÄIVÄN PÄÄSTÄ SUOMEEN KÄYMÄÄN! Sanottaisko vaikka niin, etten millään malta odottaa!!!

BUCKET LIST UPDATE: MM-jääkiekon seuraaminen pubissa


Famous 3 King -pubissa West Kensingtonissa tuli mm-lätkäkauden aikana istuttua kyllä loppuelämän tarpeiksi. Siellä istuttiin kuin tatit joka ikisessä Suomen pelissä joihin vaan päästiin, ja  käytiinpä Slovakia-Venäjä-pelissäkin kannustamassa slovakkeja, kun he niin mukavasti iloitsivat Suomi-Slovakia-pelin jälkeen meidän voitosta, vaikka itse hävisivätkin. Tunnelma pubissa oli aina aivan loistava, etenkin Suomen voittojen jälkeen ;) Tää lystihän loppui puolivälieriin jo, mutta oli siellä tullut vietettyä aikaa jo niin paljon, että oikeastaan oli ihanaa, ettei tarvinnut sinne enää lähteä. Heh.

Mutta hauskaa oli ja tutustuttiin moniin uusiin suomalaisiin! Ja kerran vuodessahan nää kisat vaan on ;)

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

lately

Suhteellisen odottamattomalla sääilmiöllä paiskasi äiti maa eilen Lontoota!
Ja suhteellisen odottamattomalla herkkuilmiöllä paiskasi miun oma rakas äiti nimipäiväni kunniaksi!

Moikka!

Ihan huomaamatta vierähtänyt jo 10 päivää viime postauksesta! Viime viikon alkupuolella ei ollut mitään postattavaa ja keskiviikkona saapuivatkin ihanaiset Saija ja Vera Lontooseen lomalle. Tyttöjen vierailu ja työt veivät kyllä aika lahjakkaasti ihan kaiken ajan. Ei pysähdytty tyttöjen kanssa lähes hetkeksikään! Mutta meillä oli kyllä niin ihanaa ja toivottiin kaikki, ettei Veran ja Saijan olis tarvinnut palata kotiin ollenkaan. Ja meidän vanhalla porukalla vietetystä ajasta on tulossa päivitystä erikseen :)

Nyt oon perinteisellä keskiviikon päivävapaalla, kun molemmat tytöt ovat koulussa. Oon ollut alkuviikon tosi väsynyt ja paljon töissä, joten on ihanaa vaan maata ja kuunnella hiljaisuutta. Jaksaakin sitten ihan uudenlaisella vanhanlaisella innolla leipoa keksejä tyttöjen kanssa heti koulun kälkeen :p

Nyt kyllä pistän kaikki mobiililaitteet pois käsistä, ehdin nimittäin vetäistä tunnin päikkärit vielä ennen kuin lähden hakemaan tyttöjä koulusta :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

ÄITI

Hyvää äitienpäivää!

Siellä Suomessa tosin taidetaan olla jo huomisen puolella mutta nyt vihdoin ehdin tulla heittelemään tänne vähän tärkeetä asiaa, nimittäin äidistä. Isikin on ihan yhtä rakas, mutta tänään keskitytään äitienpäivän kunniaksi äitiin.

Oon jo pitkään tienny että miun äiti on ihan erityislaatuisen ihana, mutta tässä viimesen kahdeksan kuukauden aikana, täällä muilla mailla vierahilla, miulle on selvinny että miun äitiä parempaa ei vois olla.



Pienenä taisin olla aika paljon isin tyttö. Meillä on miun siskon kanssa ollu pitkään perinne ostaa toisillemme joululahjat. Mie kävin aina iskän kanssa ja sisko kävi äitin kanssa hankkimassa nää lahjat. Lauantaisin katoin isin sylissä Bumtsibumia. Minuu nyt on kyllä ihan kokonaisuudessaan siunattu niin ihanalla perheellä, että menee yli ymmärryksen. Hirmunen ikävä on kaikkia! Mutta takaisin asiaan!

Mie en (tietääkseni) koskaan ollu kamala teini. Ovia en oo turhan paljoo paukutellutenkä äidille huutanut. Toki meillä on muutama yhteenotto ollut, mutta ei mitään suurempaa. Hah, muistan kyllä yhen kerran kun huuettiin käytävässä keskellä yötä. Ja kerran kun neuloin lapasta, ekaa lapaspariani koulun kässäntunteja varten, ja se meni ihan pieleen ja mie suutuin kauheesti. Sit mie kävin kauheen kärttysenä nukkumaan ja äiti tuli miun huoneeseen ku se ei tienny että mie nukuin jo (koska kyllähän sitä piti suutuspäissään marttyyrinä vaan jäädä sinne sängynpohjalle kiukuttelemaan). Mie sitten heräsin ja selitin ihan unenpöpperössä jotain tosi kummallista lapasista ja ties mistä. Mutta sekään ei kyllä ollu äitin vika vaan sen tyhmän lapasen.
Äidille on aina saanut kertoa kaiken. Äiti on kannustanut tavotteissa ja huomautellut, että pistäs se kännykkä pois ja ala lukea kokeisiin. Äiti on kantanut miulle selkä vääränä kirjoja kirjastosta ja kattonut vierestä, kun aloin hamstrata kirjoja kirppikseltä ja niitä kertyi hyllyyn kolmesataa. Äiti on myös seurannu miun kahen päivän viherpeukaloinnostusta ja innostuksen lopahtamisen jälkeen kastellut miun rehuja kaikessa hiljaisuudessa. Kun muutin Rantsulle ja ekana viikonloppuna tulin kotiin, äiti leipoi ja kokkasi miun lempiruokia. Pieniä kun oltiin ni äiti luki aina iltasadun. Äiti ohjasti oppimaan olemaan positiivinen ja kiitollinen asioista. Äiti on opettanut minuakin kokkaamaan (paitsi yhtä asiaa se ei oo vieläkään onnistunu takomaan miun kalloon: kuinka tehdään hyvä ruskeakastike...) Äiti ompeli barbeille ja vauvanukeille vaatteita. Nykyään äiti neuloo hirmusesti villasukkia ja pari vuotta sitten se neulo miulle maailman ihanimman kaulahuivin, ihan täydellisen ja just semmosen ku mie olin halunnukin. Sillon ku lankapuhelimet vielä sitoi ihmisiä paikalleen puhumaan, äiti piirteli paperille puhuessaan ja ne kuviot oli niin hienoja! Jossain vaiheessa tapeltiin siskon kanssa koko ajan ja äiti piti pienen surullisen puhuttelun ja meistä tuli siskon kanssa hirmu hyviä ystäviä. Äiti on opettanut paljon ihmisyydestä, elämästä ja toisten kohtelemisesta. Aina kun harmittaa, äiti sanoo oikeat asiat. Jos kuvittelen tehneeni virheen, äiti näkee asian valoisammalta puolelta. Jos olen tehnyt virheen, äiti ei tuomitse vaan lohduttaa silti. Ja äiti osaa kirjottaa runoja. Äiti osaa kaikkea.

Äiti on ominut hirveesti miun harrastuksia. Ensin mie aloin harrastaa postcrossingia. Äiti teki saman perässä ja innostus jatkui huomattavasti kauemmin ku miun. Sitten virkkasin amigurumeja ja äitikin innostu ja kylläpä äitin amigurumeista tuli ihania! Ja se teki niitä paljon enemmän ku mie. Onnistuin vakuuttamaan äitin ja iskän siitä, että TARVIIN järjestelmäkameran. Äitihän tarvis samanlaisen perässä ja nyt se on minuu niin paljon parempi valokuvaaja. Ja sitten se perusti oman blogin ja sekös vasta ihana on. Melkein mitä vaan mie teen ni äiti on siinä parempi. Mut ei se haittaa koska se on miun äiti. Äiti voi omalla esimerkillään opettaa minuakin niissä jutuissa paremmaksi, ja ainahan voin uskotella, että kun miulla on yhtä paljon elämänkokemusta sitten tulevaisuudessa kuin äidillä nyt, saatan ehkä olla itse yhtä hyvä. Ja sitä paitsi aina kun sanon äidille, että se tekee kaiken paremmin, äiti vaatimattomasti kieltäytyy kunniasta ja kehuu minua. Vaikken sen kehun perässä ollutkaan asiasta mainitessani.

Ja täällä, tässä maassa, jossa miulla ei oo muuta kun ystävät, jotka elää omaa elämäänsä omilla ehdoillaan ja jotka vaihtuu surullisen usein, siellä kaukana Suomessa miulla on äiti. Jos menee pahasti pieleen ni kotona on aina paikka. Ja vaikka äiti on kaukana, miulle riittää kun mie tiedän että äiti on siellä. Aina kun ajattelen äitiä ni tulee ilonen, onnellinen ja rakastettu olo. Koska yks asia on varma: kotona oleva rakkaus ei koskaan lopu. Äiti ja iskä rakastaa minuu aina, vaikka (/siksi että) mie oon mie. Mie en oo koskaan yksin, koska miulla on vanhemmat. Ja äiti ja iskä elää aina meiän ehdoilla. Ei semmoseen lellipentutyyliin vaan semmoseen tyyliin, että myö lapset ollaan niille niin tärkeitä. Se on rakkautta, jota ei koskaan missään tilanteessa tarvitse joutua kyseenalaistamaan. "Vieläköhän äiti rakastaa?" "Vieläköhän äiti välittää ja haluaa huolehtia?" "Ärsytänköhän mie äitiä?" Vielä, vielä, en. Ja jos ärsytänkin ni se ei muuta kahen ekan kysymyksen vastausta.

Ja sellaista rakkautta tarvii meistä jokainen elämässä. Ehdotonta rakkautta. Tässä itsellä kun ei ainakaan vielä (onneksi!) tuota jälkikasvua ole, on jopa vähän hankala käsittää, kuinka paljon äiti lapsiaan rakastaa. Oon ymmärtänyt ehdottoman rakkauden tärkeyden niin kauan kuin muistan, mutta sain siitä taas vähän aikaa sitten muistutuksen hieman yllättävältä taholta. Juttelin miun yhden enkkukaverin kanssa ja en muista miten homma lähti käyntiin, mutta tulin sanoneeksi jotain sen suuntaista, että ystävät harvoin tekee kaikkeaan toisen vuoksi. Kaveri oli hetken hiljaa ja sanoi: "Mutta siulla on sellanen henkilö siun elämässä joka tekee niin aina. Tiiätkö kuka?" Olin sekunnin hiljaa ja vastasin, että tiedän. Äiti. 

On maailman paras tunne tietää, että on rakastettu. Ja kuten oon tässä jo jankuttanut, vielä parempaa on tietää, että se rakkaus pysyy. Joskus ystävyys- ja parisuhteet päättyy, mutta äiti-tytär-suhde ei pääty koskaan. En tiedä missä olisin ilman äitiä. No nyt oon täällä ilman äitiä ja kieltämättä ikävä on kova. Mutta enää 20 päivää siihen, että pääsen tapaamaan kaikkia rakkaita Suomesta jälleen! Siihen asti pärjäillään virtuaalihaleilla ja olet rakas -facebook-viesteillä.

Hyvää myöhästynyttä äitienpäivää siis kaikille, jotka sitä jollain tapaa juhlistavat!

"Halata sua useammin tahtoisin
Voi unohtua liian usein kiitoskin
Mutta kaiken sen unohtuneen saat äitienpäivänä

Äidille, kenelle sitten ellen äidille
Onnea suukotellen äidille toivottaa saan
Äiti kulta
toukokuun toisena sunnuntaina lauleluun äiti saa nousta aina
Hoivailuun hän pääsee nyt perheen muun

Taivaan ja maan sulle tahdon antaa kun
Kukkia saat, kakun itse leivotun
Muistan sua koko vuoden edestä äitienpäivänä

Äidille, kenelle sitten ellen äidille
Onnea suukotellen äidille toivottaa saan
Äiti kulta
Enempää en toivoa voi kuin että laulu tää
Tuo vuoden jokaiselle päivälle vain onnea äidille"
- Entisen kuoron vakkariäitienpäivälaulu, jonka sanoittajaa en muista enkä googlen ihmemaailmasts löytänyt