... nimittäin aika.
Kaksi kuvaa, jotka on otettu kahtena hyvin erilaisena päivänä. Ensimmäinen on viime viikon tiistailta, kun sää oli sumuinen ja viileä. Alempi on Primrose Hilliltä eilen sunnuntaina, kun oli lämmintä ja aurinkoista.
Miulla on tällä hetkellä pienoinen ahdistus päällä. Irtisanoin miun vuokrasopimuksen aika impulsiivisesti, ja poismuuton päivämäärä on edelleen epäselvä. Tietämättömyys ahdistaa ihan älyttömästi, oikeastaan tässä nyt kaikkein eniten. Saatan nimittäin joutua lähtemään jo perjantaina. (Jep, siis neljän päivän päästä!) Melko harkitsemattomasti tehty päätökseni ei kaduta. Mutta jos ei löydetä uutta kämppää tosi nopealla aikataululla, joudun lähtemään Suomen lomalle kodittomana ja palaamaan Lontooseen kodittomana. Jihaa.
Aika kuluu tajutonta vauhtia. Kun aloitin pellavapään hoitajana, tyttö osasi yhden sanan: ei. Seuraava sana oli täti, ja niillä mentiin pitkälle. Nyt rakas osaa jo suuren määrän kahden sanan lauseita, ja osaa paljon taidokkaammin matkia sanoja ja äänteitä. Hän on oppinut jopa sanomaan miun nimen! (Tai no, melkein. Oon nimittäin hänelle Ihhi. Ehkä se tuosta vielä kehittyy... :P) Uskomatonta, että 8,5 kuukautta olen jo saanut häntä hoitaa. Ja nyt on jo toukokuun puoliväli! Pian matkustan Suomeen. Tiedän, että salamannopeasti lomakin on ohi. Ja kohta koko kesäkin. Ajankulu melkein hirvittää. Mutta eihän sille mitään voi, muuta kuin keskittyä nauttimaan hetkestä!
Oon käyttänyt viime päivinä (mielestäni) ihania asuja. Voisin yrittää saada niitä kuvattua! Ihanaa, kun kevään myötä päälle pääsee ihan eri vaatteita kuin talvella. Mutta surullisesti miun yli 5 vuotta vanha lempparineuletakki repesi tänään saumasta pitkälle... Repeämä on hankalassa saumassa (nimittäin ei sivulla), mutta se on pakko korjata!
Viikon alun höpötykset: check! Yritän muistaa blogin olemassaolon vielä toistekin tällä viikolla ;)