YLÄILMOISTA

Ollaan nyt muutettu Tian kanssa yhteiseen kämppään. Viikko sitten perjantaina allekirjoitettiin sopimukset ja aloitettiin muutto. Miun työnantajat toi autolla meille ne miun tavarat, jotka oli niiden autotallissa säilössä, ja lisäksi haettiin vielä heidän kanssaan yksi autollinen tavaraa Tialta. Oon ihan uskomattoman kiitollinen työnantajille kaikesta avusta, jota oon heiltä saanut. Miulla oli sitten pakkomielle päästä uuteen kotiin heti asumaan, kun tosiaan Suomesta tulon jälkeen asustelin kaverien ja työnantajien luona. Niinpä nukuin ensimmäisen yön patjalla tyhjässä huoneessani, jota koristi vain pari matkalaukkua. Hinku purkamaan tavaroita oli kova, mutta mihinkäs purat kun ei oo kalusteita... Lauantaiaamuna sitten haettiin loput tavarat Tialta ja lisäksi ostettiin yhdeltä perheeltä tosi paljon tarpeellista tavaraa, sillä he muuttavat maasta. Sieltä tuli ainakin vaatekaappi, hylly, pieni pöytä, silitysrauta ja -lauta, imuri, keittiötarvikkeita, sänky, lattia- ja pöytälamppuja ja niin edelleen. Tässä apuna oli paikallinen yhden miehen muuttopalvelu (kulkee täällä nimellä man&van eli yksi mies ja yksi paku) joka oli kyllä huippulöytö, puolalainen Mario, jolla oli reipas ote, vahvat lihakset ja hyvä huumorintaju. Muutto sujuikin ongelmitta, ja päästiin yhdessä purkamaan tavaroita.

Tää viikko on siksi osittain eletty vähän sotkussa. Miulta esimerkiks puuttuu vielä yksi lipasto, joka on töissä. Se ei mahtunut autoon, kun tällä kertaa kuskatessa oli lastenistuinkin autossa. Sen takia miun lattialla on vielä pari kasaa, mutta aika hyvin kaaos on hallinnassa. Tänä aamuna löysin jopa miun sähköhammasharjan, joka oli viimenen kadonnut asia. Jee! On ollut ihana asua omassa kodissa, ja tää kyllä tuntuu kodilta. On miun aikasemmatkin asumukset tuntunu, paitsi tuo edellinen. Oon niin onnellinen, ettei tartte enää olla siellä. Tää asunto on vaan miun ja Tian, ja voidaan täyttää kaikki paikat meidän tavaroilla. Ei tartte tunkea epätoivoisesti kaikkia keittiökamppeita yhteen pieneen kaappiin, vaan saatiin itse järjestää tavaramme ihan mihin haluttiin. Kaikkein parasta on se, ettei koskaan tarvitse ahdistua siitä, kun kämppis tulee kotiin. Enemmänkin se tuottaa vaan suunnatonta iloa! Kokataan yhdessä ja sekin on tosi mukavaa.

Paljon asioita on hoidettavana, ja yksi iso niistä on yllättäen WiFi. Kuulostaa pinnalliselta... Mutta meillä on ihan surkea, olematon mobiiliverkon kuuluvuus, eikä mitään nettijuttuja pysty hoitamaan kuin kadulla seisten tai ikkunasta puoliksi ulkona roikkuen. Nytkin, jotta saan kännykän nettiä jaettua koneelle tätä postausta varten, kännykkä on avoimen ikkunan ulkopuolella ikkunalaudalla, ja istun mahdollisimman lähellä ikkunaa, että yhteys riittää. XD Niinpä wifi auttais eteenpäin kaiken maailman asioiden hoidossa, kun sinne ja tänne ja tuonne pitäis ottaa yhteyttä. Onneksi tää sentään tuntuu jotenkuten toimivan, että tuo kännykkä on tuolla ulkona. :---D

Tää viikko on kulkenut kuin siivillä, ja nyt aloittelen pitkää viikonloppua. Työperheeni lähti Suomeen ja tulevat maanantai-iltana takaisin. Siihen asti siis tiedossa laiskottelua! En kyllä tosin enää tiedä, osaanko laiskotella kovinkaan hyvin, kun nyt jo tylsistyttää... Osansa tähän soppaan tuo se, että oon alkanut herätä aikaisin. Kuudelta sängystä ylös joka aamu ihan pirteänä. Tänään sain sentään nukuttua kymmentä vaille seitsemään! Näin aikaisin kun herää, päivällä riittää pituutta... No, onneksi ainakin täksi päiväksi on ihania suunnitelmia, sillä lähdetään kohta Lotan kanssa Liikennemuseoon ja sellaiseen Harry Potter -tarpeistonäyttelyyn. Jee! Sitä ennen käyn vielä pikapikaa lääkärissä, mutta siihenkin on vielä puolitoista tuntia aikaa. Mitähän sitten tekisin, kun postaaminenkin on jo hoidettu...? Ihanaa viikonloppua kaikille!