Pääsiäisviikonloppuna otettiin suunta kohti Cardiffia, Walesin pääkaupunkia. Cardiff sijaitsee aivan Walesin eteläosassa, ja siksi jotkut eivät pidä sitä niin perusteellisesti Walesina. Meille tämä valikoitui matkakohteeksi edullisuuden ja helppouden vuoksi. Meillä ei ollut paljon aikaa, joten otettiin kohde, joka tiedettiin voivamme valloittaa kahdessa päivässä. Cardiffiin pääsee Lontoosta edullisesti ja nopeasti bussilla, ja löysimme edullisen ja kivan hostellin aivan joen varresta.
Kun saavuimme Cardiffiin, sää oli mitä upein. Hostelliin sisäänkirjautuminen avautui vasta muutaman tunnin kuluttua ja olimme nälkäisiä, joten poikkesimme ensimmäiseen ruokaa tarjoilevaan paikkaan, Cardiffin linnan kupeessa sijaitsevaan Pettigrew -teehuoneeseen.
Seuralaiseni söi ruokaisan salaatin, minä olin puputtanut eväsleipiäni koko bussimatkan, joten tyydyin iltapäiväteen walesilaiseen versioon. Toinen skonssi oli siis korvattu walesilaisella bara brith -kakulla, eli heidän versiollaan hedelmäkakusta. En ole rusinoiden suurin ystävä, joten palanen hieman arvelutti, mutta kerman ja hillon kanssa se olikin mainion hyvää. Skonssikin oli suussa sulavan pehmeä ja ihanan maukas, joten valintani oli varsin onnistunut. Teeksi valitsin perinteisen aamupalateen, ja se oli kyllä ehkä jopa parempaa kuin kestosuosikkini Twinings. Kaikki pisteet siis Pettigrew Tea Roomille!
Teehetken jälkeen menimme kirjautumaan sisään hostelliimme The River Houseen, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Hostelli oli todella siisti, puhdas ja tilava, ja huoneen hintaan £27/yö kuului myös aamupala. Ainoastaan minua häiritsi se, että huoneeseemme sattui pari äänekästä tyyppiä, joiden ansiosta minulla kesti illalla yli kaksi tuntia nukahtaa. Tiedän, että hostellissa jaetaan huone ja sen vuoksi hipihiljaisuutta on turha odottaa, mutta esimerkiksi Las Palmasissa en joutunut yhtenäkään iltana valvomaan toisten mekkalan vuoksi, ja siellä samassa huoneessa yöpyi useampi henkilö kuin tässä hostellissa.
Kun olimme saaneet tavaramme hostelliin, lähdimme tutkimaan kaupunkia. Ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin apteekki, sillä linja-auton tehokas ilmastointi herätti uinuneen flunssani yllätysnopeasti. Jouduin ostamaan erinäisiä flunssalääkkeitä, lisää nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Kaiken kukkuraksi nenäliinapakettia valikoidessa piti ottaa hyllynreunasta kiinni ja kumartua alas, kun meinasi lähteä taju silkasta tokkuraisuudesta jo paikallaan seisoessa. Säikähdin jo, miten reissuni tulee sujumaan, mutta onneksi lääketankkauksella ja reilulla hörpyllä vettä olin hetkessä jaloillani, ja lähdimme kävelemään Cardiffin lahtea kohti joenvartta pitkin.
Matkalla ohitimme lukuisia kauniita taloja, narsissiryppäitä ja joutsenparvia. Varsin idyllistä siis. Ylitimme joen sillalta, jolta näimme ohittamamme talot ja niiden takana siintävät kukkulat. Kaukokaipuu iski, ja olisin halunnut rynnätä kukkuloille siltä seisomalta. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa lahtea kohti ;)
Kymrin kieli näkyi katukuvassa kaikkialla, mikä oli hauskaa. Englannin puolella on niin tottunut siihen, että kyltit ovat vain ja ainoastaan englanniksi. Kymrin ääntäminenhän on ihan rakettitiedettä, joten ei toivoakaan, että olisimme osanneet mitään lausua. Hauskalta se näyttää. Bongasimme reissun aikana joitakin sanoja, jotka muistuttivat paljon ruotsia. Esimerkiksi pääsiäinen oli pasg, ruotsiksi påsk, ja markkinat marcknad, ruotsiksi marknad.
Lahden pohjukassa oli tuuletonta, aurinkoista ja lämmintä. Istuskelimme nauttimassa lämmöstä ja minäkin flunssaani uhmaten riisuin villatakin, kun oli niin kuuma muuten. Ihana tunne pitkästä aikaa, istua paikallaan ulkona palelematta!
