ELY & BURY ST EDMUNDS

Lauantaiksi oltiin sovittu Pinjan kanssa tapaaminen. Ongelmaksi muodostui tapaamispaikka: Mihin ihmeeseen mentäis? Jätettiin homma tyylikkäästi perjantai-iltaan, joka kului pohtiessa valintoja (tai siis Pinjan tehdessä ehdotuksia ja miun mumistessa tietämättömänä et kaikki kiva käy :D). Lopulta päädyttiin Cambridgen lähellä sijaitsevaan Elyyn, josta päästäis halutessamme junalla myös toiseen pikkukaupunkiin, Bury St. Edmundsiin. Miullahan tää junamatka oli ensimmäinen Briteissä ikinä, ja pakko myöntää, että jännitti. Ensinnäkin koko lippusysteemi tuntuu a) oudolta b) oudon helpolta. Menopaluulippu on usein vaan tyyliin punnan kalliimpi ku pelkkä meno, ja kortti käy mihin tahansa junaan matkustusvälillä. Jos siis on tiukka vaihto ja missaa yhden junan ni ei se mitään, lippu käy seuraavaankin junaan, kunhan on oikee reitti. Paluu on sit kans ihan millä junilla vaan, halvimmassa lipussa ehtona on vaan se, että pitää palata saman vuorokauden sisällä. Ja se kortti on sellanen pankkikortin kokonen, aivan jotain muuta ku Suomen e-liput ja muut häsellykset. Kaiken lisäks jopa Camberleyssä on asema ja siellä lipunmyyntiä! VR sais ottaa mallia, tää ei nimittäin mikään isoin paikka ole mutta silti epävarma ensimatkustaja saa lippunsa tiskiltä ja neuvojen kera. No, selvisin Lontooseen Waterloon asemalle ja sit piti mennä metroon. Apua. Tuijotin ihan paniikissa sitä metrokarttaa ja mietin, et en tuu ikinä selviimään perille, varsinkaan hengissä. Lopulta kysyin neuvoa mukavannäköseltä naiselta, joka neuvo miulle sitte simppeleimmän reitin. Pääsin metroon, iskin napit korviin ja ajattelin et kyl tää tästä. Paitsi että seuraavalla pysäkillä kaikki ulos metrosta, syystä, jota en kuullu koska ne helkkarin napit oli korvissa... Asemalla selvis, että totta kai miun käyttämä linja oli sinä päivänä pois käytöstä! Syvä hengitys, takasin metrokartalle ja omatoiminen uuden reitin suunnittelu. Ei se sit niin vaikeeta ollutkaan! Ja pääsin ku pääsinkin Kings Crossille, josta seuraava juna Elyyn lähti kymmenen minsan päästä. Loistavaa! Ely oli kiva pikkukaupunki, jossa kierreltiin ympäriinsä, ihailtiin katedraalia ja käytiin lounaalla.
tonnikalalla täytetty uuniperuna, jälkkäriksi Malterers-kakkua ja juomana tollasta vanhanaikasta limpparia :--)
huomatkaa kenkänaru jonkun pihalla! :D
Löydettiin myös sivukadulta tällanen itsepalvelukauppa, ihana!
Käveltiin yhden kirkon ohi ja siellä oli häät! Sama kävi Buryssäkin matkalla keskustaan. Jännä sattuma!
Surullinen suljettu punainen puhelinkoppi:(

Elystä lähdettiin sitten sinne Bury St. Edmundsiin. Junamatka kesti puolisen tuntia. Ja niinhän siinä kävi, että Bury oli aivan ihana. Elyssä ei ollut mitään vikaa, mut Bury... Buryssä oli ihanan vilkasta pikkukaupunkimeininkiä ilman turistilaumoja, markkinat, ihania uniikkeja pikkuputiikkeja ja valtava puisto, jonka yhdessä osassa oli valtavia kukkaistutuksia kirjavissa väriloistoissaan ja yhdessä osassa luostarin (?) rauniot. Oli myös joku vanhempi puutarha, katedraali, leikkipuisto (molemmat kun au paireja ollaan ni bongailtiin heti tällaset tärpit), viheraluetta ja joki. Jäätiin Buryyn pidemmäks aikaa kun oli tarkotus, koska ei raaskittu lähteä niin aikasin :D Miullahan se kostautu siinä, et oli pitkä matka, ja olin Camberleyn asemalla takasin vasta vaille 12 yöllä - ja siitä oli vielä edessä noin kolmen kilsan kävely kotiin, pimeessä. Kotikadulla iski niin kova väsy että teki mieli lysähtää just siihen ja jäädä nukkumaan, mut raahauduin ku raahauduinkin perille asti. Laskin käyttäneeni noin 9 tuntia junassa istumiseen tuona päivänä ja käyttäneeni 13 eri junaa, joista osa Lontoon maanalaisia mutta junia yhtä kaikki. Nyt kuvia Burystä:

kyllä, ja nyt on syyskuun puoliväli. joulunodotus voi alkaa! (ei.)
nää kukkaistutukset ei nyt kyllä pääse näissä kuvissa lainkaan oikeuksiinsa :-D
raunioissa oli osotettu tällasin kyltein, mikä sillä kohtaa oli sijainnut. minä vanhana kuorolaisena löysin äkkiä paikkani!

Oli aivan ihana päivä, aika pitkä vaan. Mutta tulipahan koettua jotain siistiä ja ennennäkemätöntä. Innolla odottelen ensi viikonloppua, josko sitä uskaltautuisin Lontooseen pidemmäksi aikaa ;) En myöskään malta oottaa miun ja Pinjan tulevia seikkailuja! Mutta nyt on aika painaa päätä tyynyyn, öitä kaikille!

say goodbye to the pain of the past, life can be so much more

Tää nappisilmä rakastaa olla valokuvattavana, aina kun se huomaa miun kaivavan kameran esiin ni se pistää semmoset hymyt että saan kasapäin loistavan söpöjä kuvia :3
oli muuten ehkä maailman parasta herkkua ikinä tuo!
söin rauhassa läskeilyruokiani ja tuijotin tuota taulua, kunnes teksti meni aivoihin asti. spontaani hymy ja kameran kaivelu laukusta havahdutti bisnesmiehen, joka istu viistosti miun edessä naama minuun päin. Se käänty kattomaan kans tota taulua ja sit se väisti miun kameraa ties mihin asti. Ei se ois näkyny kuvassa kuitenkaan, haha!

Moi taas!

Tänään oli miun puolikas työpäivä eli pääsin vapaalle jo yhden aikoihin. Lähdin kävellen keskustaan, vaikka hostäiti kattokin vähän epäluulosena ku ilmotin käveleväni :D Hän menee kaikkialle autolla ja luulee, että välttelen autolla ajamista koska en oo siitä varma. No, osittain hän on oikeessa.. en halua parkkeerata keskustaan, koska ostoskeskuksen parkkialue on a) valtava b) miljoonakerroksinen c) hämmentävän teknologinen: sisään ajettaessa otetaan kortti lippulaitteesta, sitten ollaan keskustassa niin kauan kun halutaan, ja lähtiessä tungetaan kortti ostoskeskuksessa sellaseen laitteeseen, jossa maksetaan. Sit mennään autoon ja ajetaan pois, ja porteilla ku pysähtyy hetkeks ni portit aukeaa, koska jossain joku mekanismi tietää rekisterinumeron perusteella et just tän auton kuski on maksanu. Eh. Muuten siinä ajelussa ei nyt oo mitään ongelmaa enää :)

Keskustassa tsippailin edestakasin ja kattelin paikkoja, valokuvasin paljon, kävin taas Caffe Nerossa ja shoppailin sukkia XD Yllättävän paljon sain aikaa kulumaan. Just kun tulin kotiin ni hostäiti sano, että oli just laittamassa miulle viestiä. Se epäili että oon mahollisesti eksyny ja/tai unohtanu puhelimen kotiin. Haloo, se vissiin pitää minuu viisvuotiaana :---D Toisaalta unohin kyllä just tänään taas vaihteeks ostokset kauppaan XD että sinänsä ehkä huolenpito on ihan tarpeen aina sillon tällön, ja ainaki tietää että miusta täällä välitetään :p Sain myös luvan laittaa lasten kuvia tänne, jee!

Nojoo, herätys on alle 10 tunnin päästä, joten taidan mennä nukkumaan ;) öitä!

edit // siis käsitin väärin, ei sieltä laitteesta tuu edes mitään korttia, kunhan vaan ajetaan sisään ja sit syötetään auton rekisterinumero lähtiessä ja se kone tietää, miten kauan oot ollu siellä...

first day in actual business

Huhhuh, moi!

Takana eka virallinen päivä, nimittäin tänä aamuna loppui hostäidin kesäloma ja hän palasi töihin. Jäätiin lasten kanssa kolmestaan puoli kahdeksalta, jollon mie en ollu vielä syöny aamupalaa ja lapset oli jo onneks melkein valmiita. Ajeltiin tytsyn koululle ja jätettiin se sinne. Herra laiskimus sai paluumatkalla (2913853189 porrasta ja liikaa ylämäkeä, siis kenen luokka on oikeesti tollasen seikkailuradan päässä?!) päähänsä, ettei aio kävellä, ja sama kaava jatkui läpi päivän. En oo varmaan koskaan osallistunu yhtä tehokkaaseen käsilihastreeniin :D Koululta mentiin puistoon kävelemään kanaalinvartta (niin tai siis herra oli sylissä) ja bongailtiin sorsia. Sieltä kiiruhdettiin taaperoryhmän kokoontumiseen, jossa poitsu leikki tyytyväisenä itekseen, mie lähinnä seurasin sen touhuja koska en tuntenu ryhmän aikuisista ketään ja ne jutteli keskenään pikku porukoissa :-D Välillä poitsu kävi miun luona leikkimässä vähän kännykällä ja sit taas mentiin. Mut sitten alko miun tekemisten onnistumisprosentti laskea vähän liikaa... Nimittäin taaperoryhmän jälkeen käytiin viereisessä kaupassa. Tultiin takas autolle, ähelsin tavarat kyytiin, poitsu oli kiivenny istuimeensa... ja huomasin jättäneeni ostokset kauppaan! Poika kainaloon ja juoksujalkaa kauppaan. Lounaaks pojan äiti oli pyytäny tekemään ravioleja, koska ne on pojan ehdottomia lemppareita. No kappas, en saanu tietenkään hellaa päälle (helkkarin induktioliedet, niille ei kelpaa miun sormet, ei sitten ikinä) enkä varsinkaan säilyketölkkiä auki (liian haitekki laite näillä siihenki), joten hätäratkaisu oli perinteinen beans on toast, eli papuja tomaattikastikkeessa ja leipää :D Hyvin uppos sekin kyllä poitsulle. Poika oli nukahtanu autossa matkalla puistosta taaperoryhmään ja taaperoryhmästä kotia, mutta lounaan jälkeen päiväuniaikaan nukkuminen olikin ihan nounou. Loppujen lopuks jätin sen itekseen sinne sänkyyn ja kun kohta kävin kurkkaamassa ni unessahan siellä oltiin. Käytin ajan hyväks vähän siivoillen ja pojan päiväkirjaa täytellen - tässä perheessä pidetään tarkkaa kirjaa poitsun jokapäiväisistä tekemisistä ja kehityksestä, vanhemmat kun eivät ole näkemässä pojan kehitystä päivisin.



No tietenkään niiltä päiväunilta ei sitten haluttu myöskään herätä, kun kerran nukkumaan oltiin käyty. Hilasin sen kuitenkin kainalossa autoon ja mentiin hetkeks leikkikentälle. Sieltä lähdettiinkin hakemaan siskoa koulusta, ja sen jälkeen mentiin vielä kolmestaan leikkipuistoon. Lapset laski keskenään nätisti liukumäkeä ja tyttö auttoi muitakin lapsia, aivan ihana! Lopulta raahasin heidät sieltä kotiin ja aloin valmistaa illallista. Siis oikeesti näiden käsitys ruoasta on aivan liikaa säilykkeitä ja eineksiä! Meinas taas tulla hankaluuksia illallisen kanssa, kun en vaan hahmota ateriaa tollasena "einesmakkarat uuniin, pikariisit mikroon, säilykemaissit mikroon, sekoita ja tarjoile" -kokonaisuutena vaan tekisin mieluummin jonkun kastikkeen tai laatikoita tai jotain. No, tais sekin ateria kelvata. Sit tehtiin kasvo- ja käsimaalauksia, arvatkaa oliko kasvomaalia pöydässä aika runsaasti... Onneks älysin kaukaa viisaasti ottaa pojalta pitkät housut pois, kun oli ollu kuuma päivä ja sit ku vielä maalailtiin, nimittäin maalia oli myös sen reisissä, polvissa ja säärissä :-D Poitsu istu miun sylissä koko maalaussession ajan ja hoki miun nimeä. Nytkin korvissa soi semmonen pieni kirkas "essi!" kun  on koko päivän sitä kuunnellu. Leikkikentällä katoin vähän isompien poikien keskinäistä mekastusta ja oon niin ilonen että miun hoidokki on vielä näin pikkunen ja sulonen ja että se tykkää hirveesti halia ja sylitellä. Se on niin yli-ihana, ettei mitään rajaa!

5-vuotiaan näkemys sateenkaaresta <3

Maalaussession lopulla alko selvästi jo väsymys painaa, ja kun viimein avain kiertyi lukossa ja perheen äiti kotiutui 12 tunnin työpäivän jälkeen, oli lapset ovella ääntä nopeammin ja aivan riemuissaan. Tuolla ne nyt nukkuu onnellisina ja minuu väsyttää aivan tajuttoman paljon ottaen huomioon, että kello on vasta varttia vaille yheksän. Jos mie suosiolla lähtisin nukkumaan itekki, suihkun kautta kylläkin että saan nää maalit naamasta :D Kuvia ei tosiaan paljoo löytyny tältä päivältä ku kaikissa esiintyy tarinamme päähenkilöiden naamat, mutta asiaa sitäkin enemmän, joten ajattelin tulla kirjottelemaan nää fiilikset ja tarinat muistiin. Huomenna eteenpäin päivää viisaampana!

I HEART CAMBERLEY

farkut primarkista ja neule new lookista in action, t-paita kirppikseltä (kappahlin), kello kultajousesta (o.n.e.) ja vanssit office-kaupasta
tytsyn kanssa tehtiin eilen rannekoruja :p
Kävelin jo kotia päin, kun huomasin että House of Fraserin sisältä löytyy Office! Pakkohan miun oli sinne mennä, ja en ois voinu enempää innostua, kun bongasin aleosastolta isot rivit vansseja. Taisin olla aavistuksen koominen rynnätessäni niiden luokse, koska vieressä puuhastellut myyjä kysyi "are you okay?" :---D Lopulta sitten kotiutin uskomattomaan alehintaan nämä rakkauskengät. 

Moroooo!

Tänään miulla on ollu vähän omaa aikaa, kun perhe lähti tuttujen synttäreille. Miullahan siis piti olla tänään eyp-juttuja, jonka takia jäin kotiin, mutta ne peruuntui. Päivällä tsippailin taas keskustassa ja havaitsin, että eilen ei kyllä paljoo jääny näkemättä, vaikka sillon tuntu että en nähny vielä mitään :-D Kävin KFC:ssä nauttimassa vähän popcorn chickeniä ja sit siitä suoraan siirryin Cafe Neroon. Olin kielikurssin jäliltä jotenkin vähän tyhmästi säästänyt tuota Neron kanta-asiakaskorttia, joka oli jääny yhtä leimaa vajaaksi kielikurssilla. Nyt kaiken maailman lappusten säästäminen kerrankin tuotti tulosta, nimittäin seuraava kahvi Nerossa on miulle ilmanen! Jihaaaa!

Keskustasta kävelin kotiin. Hostäiti arvioi matkan pituudeksi 2 mailia (reilu 3 km), ja mie aloin suunnistaa kotikonnuille. Hyvin löysin perille, mutta matkaan meni ikuisuus, kun ihastelin jokaista taloa, joka matkan varrelle sattui. Ne on vaan kaikki niin ihania! Matkalla bongailin myös pari kiinnostavan näköistä katua, ja kotiin päästyäni jätin ostokset ja nappasin kameran ja häivyin kävelylle. Nyt odottelen edelleen hostperhettä kotiin.

Kaiken kaikkiaan täällä on tähän mennessä ollu superihanaa. Tänään viimein opin autoilureitin tytsyn koululle, joten eksymisiä ei toivottavasti heti oo luvassa. Perhe on oikein kiva edelleen, ja tää tuntuu aivan oikeelta valinnalta. En malta oottaa, mitä kaikkea tästä kaupungista löytyy, kunhan ehdin tutkia vielä lisää. Ainut miinus nyt on, että en oikein tunne täältä vielä ketään ja en siis voi nähdä ketään kaveria, kun niitä ei täällä oo. Se harmittaa, koska ois niin kiva käydä kuvailemassa ja kahvilla jonkun kanssa eikä lonerina, niin ku tähän asti. Mutta enköhän mie ehdi vielä tutustuakin. Lauantaille ainakin olis jo yhdet treffit sovittu, kivaa! //EDIT: siis yhden au pair -tytön kanssa treffit, ei mitkään oikeet treffit! tästä tuli jo onnittelua sun muuta, joten ei, en ole tavannut ketään erityistä :DD