settling down in uk

Suomessa lähtöä odotellessa

viimeinen Suomi-selfie!

miun ihana pieni huone :3

prinsessaleffa takiaisen kanssa <3

luoja, mitä tän kuvan laadulle kävi... 

loistavan esteettinen kuva päivän housuostoksista: molemmat primarkista

"Essi, saanko ottaa siun kameralla kuvan noista housuista?? Saanko?!" minuutin päästä: "Essi! Otin siulle 20 kuvaa noista housuista, haluatko nähdä ne kaikki?!"

miun minikirjasto. Puolet sen sisällöstä on tosin kastunut, kiitos horjuvan teekupposen lentokoneessa...

neuletakki new lookista

suklaavarastot täydennetty, toivottavasti loppuvuodeksi :-D

ted baker -käsivoide Bootsista

Moikka!

Eilen tosiaan saavuin tänne toiselle puolelle Eurooppaa. Vähän jännitti jättää perhe kentälle ja suunnata yksin lähtöselvitykseen. Hyvin mie selvisin, käppäilin ajoissa lähtöportille ja kävi Starbucksissa - ja miut ympäripuhuttiin Punaisen ristin kuukausilahjoittajaksi :'--D No, oon ajatellu tuollasta raha-avustusta jo jonkin aikaa, niin samahan se nyt on sitten. Lentokoneessa istuin kahden britin välissä ja tohelsin koko matkan, kaadoin siis esim. teet syliini ja muuta mukavaa. Laskeutumista varten olin varannut korvatulpat, buranat, flunssalääkkeet, nenäsumutteet ja vielä purkkaa, mutta korvatulpat ei mahtunu miun korviin vaikka ne on jotai 6-13-vuotiaiden kokoa ja näin ollen koko ähellys oli turhaa, kun se laskeutuminen kävi kuitenkin niin pahasti korviin, että makasin näiden kahden britin välissä itkien ja kippurassa niiden kysellessä oonko okei, ja minä kivuissani yritän englanniksi sopertaa että anteeksi, en kuule mitä puhutte, koska korvat on lukossa ja ei tässä hätää... Ajattelin jo tosissani että taidan vaikka ryömiä kotiin sitten paluun hetkellä mieluummin ku lentää. Kaikki muut siellä koneessa jutteli ja hymyili ja vaikka mitä, miks just miulla tän pitää olla niin kamalaaa? :'-(

No, eikös Heathrown lentokentällä tietysti ollut vielä ongelmia matkatavaran käsittelyssä! Laukkuja sai odottaa siis reilut puoli tuntia. Lisäksi Lontoon ulkopuolella oli toki vielä jumalattomat liikenneruuhkat (hostäiti kertoi kutsuvansa Lontoon ympäri kiertävää moottoritietä Brittien suurimmaksi parkkipaikaksi - 5 kaistaa suuntaansa ja kaikki aivan tukossa :-D) Lopulta päästiin perille. Olisin tarvinnu arviolta kahdeksan lisäsilmää bongatakseni kaiken ihanan ja coolin. Tää paikka on niin englantilainen ku olla ja voi! Ovesta sisään astuessa hälveni pelot lasten kanssa toimeen tulemisesta, 5-v tyttö juos suoraan miun syliin ja halas tiukasti. Perheen toinen lapsi, vajaa 2-v poika, on aika ujo, ja hän ei eka päivänä suunnilleen kattonu minuun päinkään. En kanna siitä huolta, varmasti hän aikanaan tottuu. Perheen edellinen au pair nimittäin lähti vasta viime viikolla, ja poikaparka on vähän sekaisin näin suurista muutoksista. Miun huone on ihana, ja eilen, kun olin purkamassa miun matkalaukkujen sisältöä kaappeihin, tuli 5-v tyttö miun ovelle ja sanoi "Essi, I love you", ja katos takas leikkeihinsä.

Tänään oon käyny harjottelemassa autolla ajamista (huhhuh hui kamala onko pakko en halua) ja juossu 5-vuotiaan perässä kaikkialle. Perheen äiti osuvasti muotoilikin, että mie oon saanu uuden varjon :-D En pääsis mihinkään ilman tytyä. Ollaan pelattu vaikka mitä pelejä, otettu kuvia, lakattu kynsiä ja letitetty hiuksia ja totta kai katottu tytön uus lempileffa kaks kertaa tänään :-D Poitsukin alkaa jo lähestyä minuu, tänään aamulla se halas minuu ekan kerran ja sittemmin on jo leikitty jotain ihmeen kalastus-laululeikkiä. Jotenkin pikkusella vaan tuntuu olevan erittäin huono tuuri miun lähettyvillä: tänään iltapäivällä kun tulin kotiin ni poika rynnisti halaamaan miun jalkoja, mutta kompastu mattoon, veti nurin ja siitäpä mentiinkin sit äidin helmoihin. Myös tänään kun tytön kanssa tehtiin helmistä rannekoruja, poitsu yritti nousta penkille meidän viereen, ja kolautti tietysti päänsä pöydän reunaan. Hirvee huuto ja taas äidin syliin. Toivottavasti ne ei luule että mie pahoinpitelen tuota pikkusta :-D 

Miula on pienoinen puhelinongelma, sain tältä perheeltä siis puhelimen, joka on joku erittäin kälynen htc:n kapula. Ensinnäkään en osaa käyttää sitä, toisekseen, siinä on edellisen au pairin tiedot ja koska tunnetusti oon näin lahjakas näiden vempeleiden kanssa, niin en saa esim. play storesta ladattua mitään, koska siihen tarviis sen edellisen au pairin google-tilin salasanan. Miun oma puhelin on muuttunu etanaa hitaammaks ja se on lagannu taas kaks kertaa tänään, ja mietin, pitäiskö vaan marssia kauppaan ja ostaa uus luuri.

Tänään kävin muuten vähän shoppailemassa, ensinnäkin välttämättömyyksiä, kuten shampoota, hoitoainetta ja vanupalloja, mutta myös vähän kivaa ekstraa. Primark oli taas vaihteeks valtava, mutta löysin sieltä mustat palmikkolegginsit (etin itse asiassa perusmustia mutta ne oli primarkissa liian lyhyitä miun kilometrikoiville) ja täydelliset keskisiniset farkut, joita oon himoinnu jo pidemmän aikaa. Nuo farkut on vieläpä tall-mallistoa, eli pituuskin riittää. Paljon jäi kauppoja kiertämättä, enkä malta oottaa, että pääsen taas tutkimaan niitä. Odotan myös innolla vierailua mm. KFC:hen ja Tescoon ostamaan ihania herkkuja.

Nyt kuitenkin nukkumaan, tänään on ollut pitkä päivä! Kävin eilen illalla tylsyyksissäni aikasin nukkumaan, ja heräsin sitten jo viideltä (Suomen aikaa seitsemältä). Aikaerorasitus, hah! Huomenna perhe lähtee sukuloimaan ja mie jään erinäisistä syistä kotiin. Päivällä voisin käydä ulkoiluttamassa kameraa naapurustossa, se oli suunnitelmissa tänään, mutta iltatoimet vähän venähti ja ulkona oli jo aika hämärää, kun oisin päässy lähtemään. Öitä!