Moikka!
Tää viikko on ollu ihan ihanan tavallinen. Maanantaina eli vapaapäivänä hemmottelin itteäni Jane Eyre -elokuvalla. Alku oli hyvin sekava, jos en olis lukenu kirjaa (Kotiopettajattaren romaania siis), en olis varmasti tajunnu mitään. Mutta koska oon lukenu kirjan, ei suurempia ongelmia ollu ja lopputekstien pamahtaessa ruutuun oli todellisuuteen palaaminen haastavaa. Upea leffa! Keskiviikkona kävin rutiineista poiketen kahvilla A:n kanssa, hän on siis nainen, jonka kyydillä meen yleensä kuoroon. Tällä viikolla A ei päässyt harkkoihin, joten ajoin sinne itekseen. Navigaattori ei ilmeisesti ollu itekkään reitistä ihan selvillä, joten pari harhaanajoa tuli matkalla, mutta muuten sujui ihan hyvin. Harkat tosin oli oudot, kun A ei ollut siellä :-D Kahville otin naperon mukaan ja A ihastui häneen ikihyviksi. On se niin sulonen ja ihana poika :)
Perheen tytär rakastaa hamahelmiä ja koska menin kertomaan sille, että silittämällä niistä töistä saa leluja, hän on halunnut silittää kaikki hamahelmensä. Tällä viikolla hän sitten sai 3000 uutta helmeä, arvaatte varmaan, mistä meidän illat on koostunu ;) Neiti vain on hyvin väriystävällinen eikä sen kissoissa ja prinsessoissa oo mitään alkuperäiseen hahmoon viittaavaa paitsi muoto. Ei siinä mitään, mut mie haluaisin tehä miun kissasta kissan näkösen ja prinsessasta prinsessan, ja se mankuu vieressä että eikö prinsessan naamaan MILLÄÄN vois laittaa sinisiä ja kimaltavia helmiä, eikä usko kun sanon että tää on miun työ ja keskity sie omaas vaan. Muutenki oon aika varma, etten koskaan halua lapsia jos niiden joskus täytyy olla viisvuotiaita. Tuo on ihan tajuton valittamaan, väittämään vastaan ja olemaan töykee. Oon ihan väsyny ojentamiseen ja komentamiseen ja tiiän et pitäis pysyä tiukkana mutta en jaksais aina sanoa "muista please eikä sitä takkia tarvitse riuhtaista miun kädestä ja sano kiitos kun annan siulle jotain, sormi pois suusta, en ole syyllinen tähän liikenneruuhkaan, hillitse itsesi, ei, en avaa ikkunoita koska ulkona sataa, älä kiusaa veljeäs ja kyllä tämä on nopein reitti kotiin. Ole hiljaa, mie kuitenki oon tässä autossa se ajokortillinen joten tiedän että tämä reitti toimii, kyllä olen oikealla kaistalla, ei, en voi mennä toista kaistaa, ai sie tiiät paremmin? Kohta ollaan kotona ja saat ruokaa - ei, ei oo perunaa.."
Poika puolestaan voittais viikon laiskimman tittelin ihan tuosta vaan. Se on saanu tällä viikolla huomattavan määrän raivokohtauksia liittyen siihen, kun en aina jaksais kantaa sitä kaikkialle. Laskepa se maahan kesken kantamisen - seuraa huuto, kiljunta, tahallaan kaatuminen ja maassa kyhjötminen kunnes nostan sen ylös. Mie hölmö vielä kokeilin eilenki kaks kertaa. Pahaks onneks nyt on aika märkää, arvatkaa vaan miten mutanen olin ku lopulta luovutin ja kannoin sen takasin autoon. Tänään se tosin nukkui päikkärinsä miun sylissä, mikä oli niin sulosta että sillä saa paljon anteeks!
Tänään on ollu hirmu hyvä sää. +18 ja auringonpaistetta. Päästiin jopa illalla leikkipuistoon muiden auppareiden ja lasten kanssa!
Huomenna on sitten kuoron konsertti. Kuoro on Epworth Choir jos jotakuta kiinnostaa, ja ai että mie tykkään! En oikeesti ollu tajunnutkaan että ihan oikeesti säännöllinen kunnolla laulamaan pääseminen on näin tärkeetä miun mielentilan kannalta. Sunnuntaina treffaan Veraa ja Miaa Lontoossa ja viikon päästä kutsuukin jo Suomi. Kahden viikon päästä starttaa lähes vuoden aherruksen tulos, EYP:n Savonlinnan alueellinen istunto. Mie oon onnellinen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥