VUOSIPÄIVIÄ

5.9.2015 tuli miulla täyteen vuosi Englannissa asumista. Vuoden aikana ehdin asua kolmessa paikassa ja olla töissä neljässä. Vuoden aikana ehdin asua kaksi kuukautta Surreyssa, kolme viikkoa Hampshiressa ja reilut 9 kuukautta Lontoossa.

Olin kahdesti au pairina ja kahdesti nannyna, tosin 5.9.2015 mennessä olin tehnyt vasta kolme päivää toisessa nannyn työssäni.

Suomessa vietin tästä vuodesta 38 päivää ja lentolippuihin kulutin £798,26 eli 1080,80€. Pakko sanoa, että oman mielenterveyteni puolesta tätä ei ois ehkä kannattanu laskea... Tuhat euroa...

1 & 4 vuosipäiväselfiet | 2 & 3 vuosipäiväkuvailua

Jäi jostain syystä itse juhlapäivänä postaamatta, vaikka fiiliksiä periaatteessa olisin halunnut muistiin. Noh, nyt on sitten tässä melkein kuukausi myöhässä hyvä lähteä muistelemaan, miltä vuosipäivänä tuntui... Noh, vuosipäivää juhlistin yhden kaverini kanssa leffalla ja illallisella. Kävimme katsomassa Inside Outin, joka oli kyllä nappivalinta! Tykkäsimme molemmat leffasta ja siitä riitti puhumista vielä pitkäksi aikaa. Syömässä kävimme Wagamamassa, jossa on siis itämaista ruokaa, curryja ja nuudeleita enimmäkseen. Tämä juhlinta tapahtui perjantaina, sillä lauantaina eli itse juhlapäivänä olin 7,5 tuntia töissä illalla. Aloitin ennen viittä ja pääsin kotiin kahdentoista jälkeen. Sunnuntaina kävin vielä toisen ystäväni kanssa shoppailemassa ja syömässä ja kahvilla. :-)

hurmaavan kaunis kuva Wagamaman lohinuudeleistani

Tämä vuosi Englannissa on ollut hyvä. Olen joutunut kasvamaan ihmisenä paljon, ja olen muuttunut. Osa muutoksista on omasta mielestäni hieman ristiriitaisia, niissä on sekä hyvää että huonoa. Kuten siinä Suomen ja Englannin eroja -postauksessani totesin, minusta on kasvanut sellainen, etten enää samalla tavalla puolusta itseäni ja väitä vastaan, vaan nielen kiukkuni ja annan olla. Olen löytänyt ystäviä ja muodostanut uusia ihmissuhteita. Olen opetellut itsenäistä elämää ja usein potenut koti-ikävää, milloin sellaista tavallista, mitä tuntee kun on kaukana kotoa, välillä sellaista raastavaa, että tuntuu, että tänä iltana on päästävä Suomeen. Olen kehittynyt englannin kielessä ja oppinut rutkasti uusia sanoja. En ole lihonut, vaikka eräs ystäväni näin ennusti ennen lähtöäni. Olen oppinut syömään uusia juttuja: kesäkurpitsaa, oliiveja, parsaa, ja näitä on ihan varmasti muitakin, en vain saa nyt mieleeni. Ja joo, tätä englantilaisten teetä olen oppinut juomaan, ja olutta ja valkoviiniä! :-D Olen harrastanut kuoroa koko vuoden ja laulanut kuoron kanssa kolme konserttia. Olen käynyt katsomassa kaksi musikaalia, Mamma Mian ja Leijonakuninkaan, ja yhden oopperan, Albert Herringin. Elokuvissa olen käynyt kolmesti (Gone Girl, Paddington & Inside Out). Perheeni on käynyt vieraanani kahdesti, ja ystäviä täällä 5.9. mennessä oli vieraillut viisi: Kaisu, Suvi, Lilli, Vera ja Saija.

Keräsin kenkälaatikkoon kaikenlaisia muistoja tältä vuodelta, ja niitä onkin kertynyt aikamoinen kasa.

Kasassa on siis kaikenlaisia esitteitä, lippuja ja kuitteja. Eniten näkyy olevan noita junalippuja :-D Sitten siinä on miun 20-vuotissynttäreiden nauha, jonka tytöt miulle osti. Simpukoita Etelä-Englannin rannoilta, kanta-asiakaskortteja, musikaali- ja leffalippuja, glowtikkuja, siis kaikkea sellaista, mikä olisi roskaa, paitsi että ne on muistoja, kun ne kerää tällä tavalla yhteen ;-D

Jos saisin itseäni niskasta kiinni, voisinkin tehdä sellaisen englantilempparit-postauksen. Jäisi itsellekin muistoksi, mistä jutuista täällä erityisesti tykkäsin!

Tänään, 30.9.2015 blogini täyttää 6 vuotta! Aikaisempina vuosina olen aina unohtanut tämän vuosipävän, mutta tänä vuonna muistin sen, jihaa!

kuva jokaiselta blogin syyskuulta männävuosilta!

Aloitin blogin jo joskus seiskaluokalla, koska kavereillanikin oli. Pari blogia miulla on tätä ennen ollut, ja ne oon sitten hyvin lyhyeksi jääneen innostuksen jälkeen poistanut. Tää jäi elämään, ja on kantanut lukuisia nimiä, joista tämä ELEVEN FINGERS on muistaakseni pari vuotta ollut jo. Nimi-idea tulee yllättävästä paikasta: Kun 3. luokalla aloitimme englannin kielen opiskelun, meillä oli käytössä WOW-kirjasarja. Sen ensimmäisessä osassa, muistaakseni toisessa tai kolmannessa kappaleessa, opeteltiin numeroita ja laskettiin sormia. Siinä tuli sitten jollekulle laskuvirhe ja tulokseksi tuli yksitoista. Sitten ne kirjan tyypit ihmettelivät, että ELEVEN FINGERS? Jostain syystä se jäi mieleen, ja sitten kyllästyttyäni blogin edelliseen nimeen, lätkäisin tämän blogille nimeksi.

Kuuden vuoden aikana olen postannut yli 600 kertaa, mutta postauksista jäljellä on 598. Olen poistanut lähes kaikki alkupään noloimmat postaukset :D:D No... Mie olin sillon mie, ja vasta 14-vuotias. Kai sitä saa silloin olla vähän nolo. Blogin aloittaessani olin 8. luokalla, ja blogi on kulkenut matkassani läpi peruskoulun, lukion, lukuisat lomamatkat ja kaikenlaiset elämänmuutokset. Joku kysyy, miten jaksan bloggailla aina vaan. Noh, miulle tää blogi on kaikessa pienuudessaan niin iso osa miun elämää, etten varmaan osais enää olla ilman. Tää on jo osa minua. Ja täällä on niin paljon tallessa minua, muistoja ja sitä nuorempaa Essiä, että eihän tätä vois hävittää.

Blogin synttäreitä ajattelin juhlistaa katsomalla leffaa tästä koneelta (löyty kirppikseltä sellanen leffakombo, et oli pakko ostaa!) ja nautiskelemalla vähän Ben&Jerryä.