SPRING FAIR

Heipsun!

Tänään saatiin Mian kanssa idea lähteä tsekkaamaan Suomi-kirkon kevät-/pääsiäismyyjäiset. Olin taas ihan häikäistyksissäni siitä suomalaisuuden määrästä ympärillä, kun kaikki ihmiset puhuivat suomea, suomalaisia tuotteita oli kaikkialla ja kyltitkin olivat suomeksi. Kiusauksilta ei vältytty, kun lukuisat salmiakit ja Fazerin suklaat, mämmit, tippaleivät ja muumilimut huutelivat nimeäni. Tuijottelin sisu horna -pusseja ilmeisen haaveellisen tuskaisesti, sillä merimiespappi vieressäni kysäisi, vietänkö niiden kanssa herkkää hetkeä. Oho.

Ulkona oli sitten taas skandinaavisten tuotteiden kojuja, ja sieltä sitten ostin pussillisen Pågenin Gifflareita. Annoin sitten kiusaukselle periksi ja hain oman mämmituokkosenkin, vaikka aika suolainen hinta oli sille isketty. Mämmi ja kerma on vaan niin ihana yhdistelmä!

Aika pian lähdettiin jo kotia kohti. Meidän alkuperäinen matkustussuunnitelma meni pieleen ja railakkaasti kun tubeasemalle saapuessa ilmeni, että meidän linja on just meidän haaran kohdalta pois käytöstä. Korvaava bussikin lähti vasta reilun kahden kilometrin päästä. Päätettiin siis mennä tavallisella bussilla Overground-asemalle ja siitä Overgroundilla aina Canada Waterille asti, jossa merimieskirkko siis sijaitsee. Oli hyvä päätös, päästiin varmaan nopeammin perille. Lontoon parhaita puolia on ehdottomasti se, että vaikka joku kulkuväline on pois käytöstä, se ei paljon haittaa, sillä jollain muulla pääsee aina, ainakin melkein yhtä helposti.

Nyt makaan sängyssä ihan ähkyssä syötyäni tuon annoksen mämmiä ja pari gifflaria. Korvapuustien kanelinen tuoksu tuosta vierestä leijailee nenään. Voisin ottaa ansaitut ruokanokoset.

MY WEDNESDAY

Heippa!

Viime aikoina on taas näkynyt blogeissa näitä minun päiväni -postauksia ja ite oon omaani suunnitellut siitä lähtien, kun au pair -hommat aloitin. Olin silloin jo kirjoittanutkin sitä, mutta sitten tuli lähtö perheestä ja rutiinit menivät ihan uusiksi :-D Nyt siis uusi yritys! Valitsin keskiviikon, koska se on pitkähkö työpäivä ja muutenkin viikon kiireisin ja pisin päivä. Esim. torstaisin ja perjantaisin olen yleensä töissä vain 3-4 tuntia, joten miun työn kannalta noista päivistä ei saisi kummoistakaan kuvaa. Tää keskiviikko oli tosin hieman poikkeuksellinen, yleensä kun lopetan työt kuuden aikoihin ja lähden kuoroon. Tällä kertaa skippasin kuoron ja olin yötä tyttöjen luona, sillä heidän äitinsä oli Skotlannissa työmatkalla. Eli lähdetään miun keskiviikkoaamusta matkaan:

5:55 herätyskello soi
6:10 syön yöpöydällä olleen omenan ja selailen puhelinta
6:20 nousen, puen päälle ja käyn laittamassa teeveden kiehumaan
6:30 hörpin teetä, selailen blogeja ja meikkaan
6:45 siivoan huonetta ja pakkaan tavaroita
7:05 poistun talosta ja lähden kävelemään juna-asemalle
7:17 saavun juna-asemalle huomatakseni, että 7:22 nopea juna on peruttu, ja joudun menemään hitaammalla. Se tarkoittaa, että junaa vaihtaessa on minuutti aikaa... Alkaa kuumottaa ja laitan pikaisesti lasten iskälle viestiä ja ilmoitan, että saatan myöhästyä töistä n. 10 minuuttia.
7:22 hidas juna saapuu asemalle, hyppään kyytiin arviolta 50 muun ihmisen kanssa. Aamujunien ihanuutta!
7:27 juna on asemalla minuutin etuajassa. Ryntään ovesta ulos ja juoksen kohti kakkoslaituria. Ja ehdin kuin ehdinkin Overground-junaan! Junassa tuoksuu kahvi.
7:42 Overground saapuu asemalle, jolla jään. Kävelen työpaikkakotiin.
7:55 saavun perille!
8:10 istutaan tyttöjen kanssa aamupalapöydässä. Vanhempi tyttö, F, syö voileipägrillissä paahdettua leipää, nuorempi, M, muroja ja mie munia ja pekonia. F lauleskelee joululauluja ja ne jää ainakin miulle päähän soimaan.
8:30 lopetellaan aamupalaa. M sai jo kohtauksen kun kielsin sitä kurlaamasta maidolla, eli päivä on lähtenyt kohtuullisen normaalisti käyntiin.
8:35 tytöt katsovat piirrettyjä telkkarista ja mie siivoan keittiötä erittäin pikaisesti
8:40 aletaan pukea päälle ja lähdetään kävelemään koululle.
8:55 saavuttaan koululle. F menee kouluun, jäädään M:n kanssa kahdestaan aamupäiväksi. Hänellä on tänään vain iltapäivä koulua.
9:00 saan idean viedä M:n soft play -keskukseen leikkimään. Olin suunnitellut leikkipuistoa, mutta ulkona on tosi kirpeän kylmä ilma. Lähdetään kävelemään juna-asemalle.
9:10 juna saapuu asemalle ja hypätään kyytiin. Junassa M höpöttelee kaikenlaista hurmaten vastapäätä istuvan nuoren naisen totaalisesti.
9:15 saavutaan perille ja lähdetään kävelemään urheilukeskusta kohti.
9:25 M kaatuu potkulaudalla ja istutaan hetki penkillä halaillen ja kyyneliä kuivaillen, kunnes hän haluaa jatkaa matkaa.
9:30 saavutaan perille juuri ajoissa. M ryntää innoissaan leikkimään. Kohta hän ilmoittaa saaneensa kaverin, jonka nimi on Poppy. Tytöt juoksevat ympäriinsä ja leikkivät.



10:50 leikkituokio loppuu ja puetaan päälle. Miulla tosi on jo takki päällä. koska keskuksessa oli tosi kylmä!
11:02 saavutaan juna-asemalle ja kiivetään ykköslaiturille. M on tosi väsynyt ja torkkuu miun sylissä, mutta piristyy nähdessään junan.
11:07 juna saapuu
11:15 ollaan taas lähellä kotia! Uninen tyttö, potkulauta ja valtava ylämäki ovat sellainen kombo, että mennään suosiolla bussilla.
11:30 ollaan kotona! Tyttöjen isä on tänään lääkäriajan takia kotona, ja hän on siivonnut keittiön loppuun. Ihanaa! Alan tehdä lounasta ja M piirtelee lattialla vihkoonsa. Pistän spagettiveden kiehumaan ja paistan makkaroita ja porkkanaa pannulla. Sekoitan tiivisteestä mehua.
11:45 ruoka on valmista ja istutaan syömään. M ilmoittaa ensimmäisenä, ettei aio syödä porkkanoita. Sanon, että syötpä. Hän väittää vihaavansa porkkanoita, johoin vastaan, että etkä vihaa. Hän vastaa "Oh! Totta! Rakastan porkkanoita, unohdin!" Ja koko lautanen tyhjenee. Hahaa. Jälkkäriksi saa vähän sipsejä ja niiden syönnin ajaksi tyttö istahtaa sohvalle katsomaan Pipsa possua YouTubesta.
12:25 huomaan, että kello on jo näin paljon! Oli tarkoitus vielä leikkiä hetki ennen kouluunlähtöä, mutta sille ei nyt jäänyt aikaa...
12:35 päästään ulos talosta! Kävellään kohti koulua.
12:50 ollaan perillä, miten meillä näin kauan kesti? Jätän M:n luokkaansa ja vien F:lle aamulla unohtuneet jumppavaatteet. Koulun pihalla seistessä pieni, ehkä 6-7-vuotias poika juoksee kohti ja kapsahtaa suoraan miun jalkoihin ja halaa tiukasti. Öh? Aika kummaa. Ajastaan poika juoksee tiehensä ja pääsen jatkamaan matkaa. Kukakohan se oli?
13:00 kävelen kohti Cafe Neroa. Matkalla vastaan tulee Starbucks ja päätänkin mennä sinne. Huono valinta: siellä on tosi kylmä eikä wifistä tietoakaan. Onneksi sitruuna-unikonsiemenmuffinsi on ihanan makuinen.

14:00 päätän olevani tarpeeksi jäässä ja lähden ulos. Ulkona on vielä kylmempi! Käyn kaupassa kiertelemässä, ostan alennuksesta sipsejä ja kävelen työpaikkakotiin.
14:45 perillä! Huomaan, ettei tyttöjen isä ostanutkaan kissanruokaa. Kisuparka. Ja tulin juuri kaupasta.... Lataan kännykkää, juon mehua ja odottelen, että kello tulisi kolme.
15:05 lähden kävelemään koulua kohti.
15:15 olen hakemassa M:ää hoidosta. M:n kaverin on tarkoitus tulla tänään meille leikkimään, mutta kaverin äiti on unohtanut sanoa siitä opettajille, eivätkä he voi antaa tyttöä minun mukaani. Laitan viestin äidille ja pyydän tulemaan vielä käymään nurseryssä (hänellä on toinenkin tytär koulussa eli tiedän hänen olevan koulun alueella kuitenkin). Odotellaan tyttöjen kanssa kaverin äitiä. Hän saapuu ja päästään lähtemään. Mennään isompien lasten leikkipihalle odottelemaan F:ää ja M:n kaverin isosiskoa. Tytöt leikkivät pihallakin yhdessä, ovat ihan bestikset. Söpöä.

15:35 F tulee. Lähdetään kävelemään kotiin F:n, M:n ja M:n kaverin kanssa.
15:45 ollaan kotona. Tytöt menevät trampoliinille pomppimaan. Itse menen keittiöön pilkkomaan heille omenaa ja appelsiinia välipalaksi ja seuraan trampoliinilla pomppimista keittiön ikkunasta.
16:00 trampoliini riittää hetkeksi, tytöt menevät yläkertaan leikkimään bändiä ja ottavat välipalat mukaan. Siivoan taas keittiön ja menen perässä. Hengaillaan yhdessä, kunnes M:n kaveri pyytää taas päästä hyppimään trampoliinille. Mennään taas alakertaan ja tytöt palaavat trampoliinille.
17:00 M:n kaverin äiti tulee hakemaan häntä kotiin. Tyttöjen iskä käy viimeinkin kaupasta ruokaa kissalle.
17:15 alan valmistaa illalliseksi porsaanpihvejä, höyrytettyä parsakaalia ja riisiä. Tytöt leikkivät sillä aikaa keskenään. Ruokin kissan.
17:45 ruoka on valmista ja istutaan syömään. M haluaa syödä miun sylissä istuen.
18:15 illallinen on syöty. Tytöt vievät lautasensa keittiöön ja mie siivoilen taas keittiön kuntoon. Sitten istutaan tyttöjen ja tyttöjen iskän kanssa olkkariin, katsellaan telkkaria ja jutellaan. Jossain vaiheessa F katoaa yläkertaan skypettämään kaverilleen. Jossain vaiheessa M menee perässä.



20:00 aletaan valmistautua yöpuulle. F:llä on tietokoneaikaa vielä puoli tuntia, ja yritän houkutella M:ää pois sieltä ja hammaspesulle. Ensin vain Essi saa harjata M:n hampaat, sitten Essi ei kelpaakaan ja isi pitää hälyttää alakerrasta apuun. Isi harjaa M:n hampaita n. 5 sekuntia, kunnes M ilmoittaa haluavansa harjata sittenkin itse. Tyttö on jo selkeästi uninen, itku meinaa tulla joka sanan jälkeen ja sylissä kiemurrellaan. Kippaan sen suoraan sänkyyn ja haen suomenkielisiä kirjoja. Kömmin myös sänkyyn ja M kapuaa syliin, ja sitten luetaan Santun sukan etsimisestä kertovaa tarinaa. M ilmoittaa minun lukevan suomeksi ja toistaa hienosti värejä perässä (vihreä on vieläkin "vihhee", onhan se aika hankala sana!). Kirja loppuu ja aloitetaan toinen, joka kertoo Muumeista. Tyttöjen isä tulee käymään M:n huoneessa, istuu kuuntelemaan miun satua ja nukahtaa itse :'---D Mutta M ei sammu kaikista yrityksistä huolimatta ja keskustellessamme tyttöjen isä herää ja poistuu omaan huoneeseensa... :D
20:30 komennan F:n pois koneelta, hän käy pesemässä hampaat ja tulee myös nukkumaan. M kapuaa F:n kainaloon ja nukahtaa vihdoin ja viimein siihen. Kello ei ole edes yhdeksää ja olen väsyneempi kuin koskaan. Olen onnellinen siitä, etten voinut mennä kuoroon. En ehkä olisi jaksanut olla hereillä, sieltä tullessa kun ollaan kotona ehkä puoli yhdeltätoista... F nukahtaa ja minäkin viimein.

Sellainen keskiviikko miulla! :--)

HOLLAND PARK

t-paita / t shirt pull&bear | farkut / jeans topshop tall | trenssi / trench primark | laukku / bag primark | kengät / shoes converse (office)

Moikka!

Viime viikon lauantaina käytiin Mian ja Emilian kanssa Holland Parkissa. Sää oli uskomattoman kesäinen ja lueskeltiin siellä kirjojamme penkillä istuskellen t-paidassa hengaillen. Mmmmmm. Ihanaa oli myös läheinen Notting Hillin asuinalue kauniine taloineen ja söpöine kujineen sekä se, että puistossa piti pitää koirat kiinni hihnassa. Muissa puistoissa kun ne saa olla vapaana ja senpä vuoksi niitä on kaikkialla ja ne on aina tiellä.

Puistossa käynnin jälkeen hengailtiin vielä hetki siellä päin, öö oliko se nyt Notting Hilliä vielä (ehkä). Syötiin evästä penkillä istuskellen ja juteltiin mukavia. Oli hyvä päivä. :)

down to Surrey

Moikka!

Tänään matkustin Frimleyyn enkun tunnille, joilla kävin aina Camberleyssä ja Aldershotissa asuessani. En ole käynyt alueella reiluun kolmeen kuukauteen ja viime aikoina olen ikävöinyt sinne ihan mahdottoman paljon. Vaikka sitä on hankala myöntää, menetin Lontooseen muuttaessani ihan tajuttoman paljon. Kaikki muut kaverit paitsi yhden, tutut rutiinit, kaiken. Ainoa mikä jäi, oli kuoro ja kuorokaverit sekä Mia. Siksi kuoro on miulle nykyisin niin mahdottoman tärkeä: skippasin kerran laiskuuttani kuoroharkat ja huonosta omatunnosta toipuminen kesti kauan.

Kuitenkin. Menin junalla Brookwoodiin, josta A haki miut. Heti kun poistuttiin Brookwoodin asemalta, naamatauluun lävähti SURREY niin isolla että sydän taisi pysähtyä. Tiesin vaan heti olevanin Surreyssä, vaikka sillä hetkellä en ollutkaan varma, onko Brookwood Surreyssä vai Hampshiressä. (Surreyssä, selvisi myöhemmin. Olin siis oikeassa.) Jotenkin sen vaan tunsi niistä taloista ja siitä fiiliksestä. Seuraava ajatus oli, että oon tullut kotiin.

Sitten kun ajettiin Brookwoodista Frimleyyn ja ensimmäinen miulle tuttu risteys tuli vastaan, henki salpautui uudestaan. Matkalla enkun tunnille pidättelin itkua :-D Oli vaan niin ihana olla taas siellä. A pälätti kaikkea siitä, miten "tää nyt on vaan tää sama vanha Frimley Green, no, ei kovin ihmeellinen... mutta jotkut tykkää..." Mie annoin sen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska OLIN FRIMLEYSSÄ ja se oli niin ihanaa ja samalla kauheen haikeeta.

Oltiin A:n kanssa ekana paikalla ja pyörin ku häkkärä ennen muiden saapumista, koska kaikkien vanhojen tuttujen tapaaminen jännitti niin paljon. Kaikki oli kuitenkin ilahtuneita miun näkemisestä ja miten paljon nautinkaan siitä, että sain olla porukassa, jossa oli vanhoja tuttuja! Miun elämä on heitelly niin paljon kärrynpyöriä tässä viimesen puolen vuoden aikana, että ykskin tuttu naama luo turvallisuuden tunnetta. Voi miten oli kivaa.

Ja kaikki pyyteli minuu tulemaan useemmin uudestaan. Voi jos voisin niin menisin joka viikko! Haluaisin myös mennä junalla Camberleyyn ja kävellä sieltä Frimleyyn (varmaan 10 kilometriä mutta silti...!) ja tutkia kaikki vanhat tutut paikat uudelleen. Toisaalta se saattais olla aika tunteellinen reissu.

ST PATRICK'S DAY

Moikka!

Meillä kun ei täällä äitejä ole niin päätettiin Mian kanssa omistaa päivä Pyhän Patrickin päivän paraatille Lontoon keskustassa. Tiistaina 17.3. on siis Irlannin kansallispäivä ja maan suojeluspyhimyksen, Saint Patrickin eli Pyhän Patrickin muistopäivä. Irlannin lisäksi tätä päivää juhlitaan laajasti mm. täällä Lontoossa, Yhdysvalloissa sekä Kanadassa, ja seurattiin paraatia Piccadilly Circuksella, josta sitten käppäiltiin Trafalgar Squarelle, missä oli muuta juhlaan liittyvää, kuten irlantilaista ruokaa, Irlanti-krääsää myyviä kojuja sun muuta. Juhlat kuulemma jatkuvat kyllä vielä tiistaihin asti...

Paraatia jaksettiin seurata reilu tunti, jonka jälkeen oltiin jo ihan tarpeeksi jäässä ja ärsyyntyneitä edessä pomppiviin ihmisiin. Totta kai kaikilla on ihan samanlainen oikeus nähdä paraati kuin meilläkin, mutta meidän edessä oli just yks sellanen vanhempi pariskunta, joka onnistu heilauttamaan päitään aina just sillon, kun oli hyvä kuva tulossa.... Miun kameran rullassa on nyt varmaan 20 kuvaa, joissa kamera on juuri kuvaushetkellä tarkentanutkin eteen pompanneeseen mummukan päähän. Tarkoja kasvokuvia pappelistakin löytyy... Ihanaa :-D

Omakin hattu oli pakko ostaa ja Mia osti irkkulipun. Saatiin asianmukaiset turistikuvat, ja miun yks kaveri jo huvittuneena facebookissa kyselikin, löytyykö irkkuverta. Otin ja lähetin kuvan hattuun kuuluneen parran kanssa ja totesin "no tän parran kanssa ei epäilystäkään!"

EDIT: Sisäisen kelloni menojalka vipatti siihen tahtiin että se eleli jo seitsemännessätoista päivässä... Vilpitön erehdys, hupsista ja anteeksi! Tiistaina siis vasta on virallinen juhlapäivä, heh.