down to Surrey

Moikka!

Tänään matkustin Frimleyyn enkun tunnille, joilla kävin aina Camberleyssä ja Aldershotissa asuessani. En ole käynyt alueella reiluun kolmeen kuukauteen ja viime aikoina olen ikävöinyt sinne ihan mahdottoman paljon. Vaikka sitä on hankala myöntää, menetin Lontooseen muuttaessani ihan tajuttoman paljon. Kaikki muut kaverit paitsi yhden, tutut rutiinit, kaiken. Ainoa mikä jäi, oli kuoro ja kuorokaverit sekä Mia. Siksi kuoro on miulle nykyisin niin mahdottoman tärkeä: skippasin kerran laiskuuttani kuoroharkat ja huonosta omatunnosta toipuminen kesti kauan.

Kuitenkin. Menin junalla Brookwoodiin, josta A haki miut. Heti kun poistuttiin Brookwoodin asemalta, naamatauluun lävähti SURREY niin isolla että sydän taisi pysähtyä. Tiesin vaan heti olevanin Surreyssä, vaikka sillä hetkellä en ollutkaan varma, onko Brookwood Surreyssä vai Hampshiressä. (Surreyssä, selvisi myöhemmin. Olin siis oikeassa.) Jotenkin sen vaan tunsi niistä taloista ja siitä fiiliksestä. Seuraava ajatus oli, että oon tullut kotiin.

Sitten kun ajettiin Brookwoodista Frimleyyn ja ensimmäinen miulle tuttu risteys tuli vastaan, henki salpautui uudestaan. Matkalla enkun tunnille pidättelin itkua :-D Oli vaan niin ihana olla taas siellä. A pälätti kaikkea siitä, miten "tää nyt on vaan tää sama vanha Frimley Green, no, ei kovin ihmeellinen... mutta jotkut tykkää..." Mie annoin sen puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska OLIN FRIMLEYSSÄ ja se oli niin ihanaa ja samalla kauheen haikeeta.

Oltiin A:n kanssa ekana paikalla ja pyörin ku häkkärä ennen muiden saapumista, koska kaikkien vanhojen tuttujen tapaaminen jännitti niin paljon. Kaikki oli kuitenkin ilahtuneita miun näkemisestä ja miten paljon nautinkaan siitä, että sain olla porukassa, jossa oli vanhoja tuttuja! Miun elämä on heitelly niin paljon kärrynpyöriä tässä viimesen puolen vuoden aikana, että ykskin tuttu naama luo turvallisuuden tunnetta. Voi miten oli kivaa.

Ja kaikki pyyteli minuu tulemaan useemmin uudestaan. Voi jos voisin niin menisin joka viikko! Haluaisin myös mennä junalla Camberleyyn ja kävellä sieltä Frimleyyn (varmaan 10 kilometriä mutta silti...!) ja tutkia kaikki vanhat tutut paikat uudelleen. Toisaalta se saattais olla aika tunteellinen reissu.