Heipsun!
Tänään saatiin Mian kanssa idea lähteä tsekkaamaan Suomi-kirkon kevät-/pääsiäismyyjäiset. Olin taas ihan häikäistyksissäni siitä suomalaisuuden määrästä ympärillä, kun kaikki ihmiset puhuivat suomea, suomalaisia tuotteita oli kaikkialla ja kyltitkin olivat suomeksi. Kiusauksilta ei vältytty, kun lukuisat salmiakit ja Fazerin suklaat, mämmit, tippaleivät ja muumilimut huutelivat nimeäni. Tuijottelin sisu horna -pusseja ilmeisen haaveellisen tuskaisesti, sillä merimiespappi vieressäni kysäisi, vietänkö niiden kanssa herkkää hetkeä. Oho.
Ulkona oli sitten taas skandinaavisten tuotteiden kojuja, ja sieltä sitten ostin pussillisen Pågenin Gifflareita. Annoin sitten kiusaukselle periksi ja hain oman mämmituokkosenkin, vaikka aika suolainen hinta oli sille isketty. Mämmi ja kerma on vaan niin ihana yhdistelmä!
Aika pian lähdettiin jo kotia kohti. Meidän alkuperäinen matkustussuunnitelma meni pieleen ja railakkaasti kun tubeasemalle saapuessa ilmeni, että meidän linja on just meidän haaran kohdalta pois käytöstä. Korvaava bussikin lähti vasta reilun kahden kilometrin päästä. Päätettiin siis mennä tavallisella bussilla Overground-asemalle ja siitä Overgroundilla aina Canada Waterille asti, jossa merimieskirkko siis sijaitsee. Oli hyvä päätös, päästiin varmaan nopeammin perille. Lontoon parhaita puolia on ehdottomasti se, että vaikka joku kulkuväline on pois käytöstä, se ei paljon haittaa, sillä jollain muulla pääsee aina, ainakin melkein yhtä helposti.
Nyt makaan sängyssä ihan ähkyssä syötyäni tuon annoksen mämmiä ja pari gifflaria. Korvapuustien kanelinen tuoksu tuosta vierestä leijailee nenään. Voisin ottaa ansaitut ruokanokoset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥