sunnuntai-illan blues

Tiesittehän, että ihmisillä on tapana toivoa asioita, jotka sopivat heille huonoiten? Olen samaa mieltä, mutten tiedä, mikä näistä toiveista on se huono. Sain mitä halusin ja enemmänkin, ja nyt mietin, oliko se oikea ratkaisu. Toisaalta tämänhetkiset arat toiveet voivat myös olla se asia, joka sopii minulle huonoiten. Tiedä sitä. Voi ihmismieltä.

Viikonloppu meni taas, ja oon onnellinen päästessäni huomenna töihin. Olin melkein koko viikon talonvahtina muualla ja tuntui ihanalta päästä kotiin omien lakanoiden, vaatteiden, teemukien ja pyykkivuorten ääreen. Keväinen sää on hylänny Lontoon, mutta sentään viikonloppuna ei oo satanut. Miun keltanen sadetakki on päässyt ahkeraan käyttöön, ja sen ja sinisen Kånkenin kanssa näytän ihan ruotsinlipun ilmentymältä.

 Olo on vähän levoton. Se johtuu varmaan keväästä, oon vähän pihalla, kun yhtäkkiä onkin valoa ja aikaa tehdä asioita. Miusta tuntuu, että miulla on kavereita, ja on ihanaa viettää niiden kanssa aikaa. Ootan äitin vierailua kuin kuuta nousevaa ja koti-ikävä koputtelee. 52 päivää Suomi-lomaan. Miun sisko asuu kotona vielä ja oon ehkä tällä hetkellä vähän sille kateellinen. Se saa olla perheen kanssa koko ajan. Mutta itsehän olen valintani tehnyt että tänne lähden ja täälläkin olen onnellinen. Tuo välimatka vaan aina välillä vähän ahdistaa.

Brexit-jututkin vähän ahdistaa. Tällä hetkellä luulen, että miun asema on täällä taattu, vaikka Britannia eroaisikin EU:sta. Mie oon vähän sitä mieltä, että EU:sta lähtö olis vähän raukkamaista. Britannia on yksi vanhimmista jäsenvaltioista ja ollut vaikuttamassa EU:n kehitykseen. Nyt yhtäkkiä kun asiat eivät enää miellytä, aiotaan lähteä lätkimään. Ei vanhempi lastaan sillä tavalla jättäisi. Ehkä naiivi vertauskuva, mutta silti toivon, että Britannia kuuluu EU:hun vielä kesäkuun jälkeenkin.

En oo ostanut tai käyttänyt pinkkiä vaatekappaletta aikoihin, mutta nyt huomaan ihan vahingossa ihailevani kaupassa vaatteita, joissa on vaaleanpunaista. Ratkaisin pulman ostamalla korallinväriset lenkkarit, ja muuta oranssia kuten appelsiineja. Nämä vaaleanpunaiset ihanat Ted Bakerin putelit olen omistanut jo jonkin aikaa. (Pellavapää rakastaa pinkkiä. Pikkii! Pikkii! Jokainen pinkki asia täytyy osoittaa ja sanoa PIKKII! Ja sitä sanaa hoetaan, kunnes sanon "joo, se on pinkki". Aika ihana typy.)

Ja haluaisin muuttaa. Puoli vuotta sitten kuulin joka puolelta sitä "muuta, etsi uus kämppä, siun täytyy muuttaa tuolta pois" -litaniaa mutten halunnut lähteä. Kuitenkin lähdin ja nyt tuntuu, etten osaa enää asettua mihinkään. Kämppis kuuntelee keittiössä jotain kamalaa räppiä ja oon kaks tuntia vastustanut halua ärähtää sille, että laitatko kuulokkeet. Miusta on vissiin tullut pahantuulinen kukkahattutäti.

Nää yksinäiset sunnuntai-illat ei sovi miulle, selkeestikään :-D ei oo eka kerta, kun sunnuntai tuntuu maailmanlopulta, ja maanantaina 6:00 soiva kello on pelastus seuraavaan viikkoon, joka ei ole vielä lopussa vaan vasta ihan alussa. Kukkahattutätiyden lisäksi oon ilmeisesti se hullu, joka tykkää maanantaista.

Nyt laitan koneen kiinni ja syvennyn vähän netflixiin. Ja sitten ajoissa nukkumaan!

KUULUMISIA

 Hoidokkini täytti viime kuussa pyöreät kaksi vuotta! Sitä juhlittiin ihanilla kekkereillä, joilla oli paikalla kaikki ystävät ja osa sukulaisistakin (Suomesta on vähän pitkä matka :p). Itsehän koin vaikeuksia hillitä lahjusten määrää :-D Täällä on muuten tosi upeita lahjabokseja, kuten tuokin talo!

 Niin kauan aikaa on kulunut sitten edellisen kuulumispostauksen. Eipä sillä, en ole varma, jaksaako kukaan löpinöitäni pahemmin lukeakaan :p Tänne kuuluu tosi hyvää ja tavallista. Töitä on piisannut mutta siellä on edelleen mukavaa, olen löytänyt pari kesäistä juttua sekä vaatekaappiin että huonetta koristamaan, lempparifarkkuni ratkesivat ja sain tänään maailman herkullisimpia korvapuusteja. Meikkivoide loppui taas, joten vaihdoin merkkiä ja tulin samalla ostaneeksi peitepuikonkin eka kertaa ikuisuuksiin. Toivottavasti tuotteet ovat hyviä! Täällä on ihana keväinen sää, lämmintä ja aurinkoista. Ristiriitaista on se, että täällä on niin kosteaa, että pyykkien kuivuminen kestää kolme päivää, mutta siitä huolimatta ilma on niin kuiva, että kädet ovat kuin hiekkapaperia. Nykyisin iltaisin hieronkin käsiin paksun kerroksen antiseptistä voidetta ja kiskaisen puuvillahanskat käteen yöksi.

Meillä on taaperon kanssa totuttelua lämpimään. Se siunattu tyttönen tykkää pukea vaatteita päälle, mikä oli talvella helpotus, kun kerrokset sai päälle ilman vastaväitteitä. Nyt murunen ei sitten meinaa ymmärtää, että ulkona on jo lämmin, ja haluaa sekä huivin, pipon että hanskat :-D Ainakaan ei palellu. Miulla on menossa vaatekaapin murros, kun koko talven käyttämäni neuleet ovat nyt liian kuumia ja koen t-paitalaatikon olemassaoloa uudelleen. Myös koko talven naftaliinissa olleet ohuet neuletakit ovat päässeet käyttöön. Kohta aloitan nilkkasukkien ja vajaamittaisten housujen käytön, hurjaa! Kevät tuntuu myös fiiliksessä, on niin ihanaa, kun aurinko paistaa. Aurinko paistaa vielä töistä päästyänikin, joten on hankala ymmärtää, että kello on jo niin paljon. Muistelen syksyä ja sitä, kuinka valoisat illat olivat normi juttu, ja sitä, kuinka paljon iloa ne nyt tuottavat. On se hyvä asia tuo talvi, siitäkin syystä, että valoa ja lämpöä osaa arvostaa niin paljon enemmän.

 Näin nämä DKNY:n lakanat eräässä kaupassa ja rakastuin niihin palavasti. Harmi vaan, että minun peittoni koossa niitä ei ollut enää jäljellä. Ratsasin jokaisen kaupan, jossa näitä olisi saattanut olla, ja jouduin pettymään karvaasti. Kunnes tietty Walesissa nämä tulivat vastaan... :-D Ei ehkä perinteisin ostos matkalta, lakanat... Mutta minä olen onnellinen! Sininen tuntuu muutenkin olevan nyt se juttu, sekä trendeissä että miun mielessä. Ostan kaiken sinisenä, hups...

 Tilasin amazonista tämän kirjan polaroid-kameran kuville. Mielestäni tuotekuvaus väitti, että jokaisella sivulla on kannen tapaan vain yksi korttitasku ja tilaa tekstille, mutta näinpä ei ole... Kiinanihmeisiin ei kyllä ole luottamista. Tämä oli kaiken lisäksi mennyt entiseen osoitteeseeni? Onneksi miulla on siellä vielä käyntiä, että ylipäätään sain sen itselleni. Vähän sama homma, kun viime vuoden puolella vaihdoin pankkiin osoitteeni, ja n. kuukausi sitten sain sähköpostia edellisiltä vuokranantajiltani. Pankkipaperini kuulemma menevät edelleen sinne. Soitin äkäisenä pankin asiakaspalveluun, jossa sanottiin, että laskutusosoite on kyllä vaihdettu, mutta joku "correspondence address" on jäänyt päivittämättä, ja että täytyy mennä itse liikkeeseen, ei voi muuttaa puhelimessa. Helppohan minun on päästä pankkiin viikolla, kun vahdin vauhdikasta taaperoa. Onneksi lopulta pääsin pankkiin ja sekin virkailija ihmetteli, miksi vanha osoite on jätetty sinne roikkumaan. No, sain samalla peruttua kuukausittaiset pankkitapahtumat postitettuna (sitäkään ei voinut tehdä puhelimessa, wuhuu) ja nyt ei pitäisi mitään mennä enää entisiin osoitteisiin :-D

Lisää kiinanihmeitä, ihastuin tähän pussukkaan ja halvan hinnan vuoksihan se oli pakko tilata, kun sitä vielä muut tilanneet kilpaa kehuivat. Nyt en ole varma, olivatko muut tilaajat lukutaidottomia, mutta ensimmäisenä pääsin virnistelemään kirjoitusvirheille. Toisekseen tuo on hyvin ryppyinen, mutta se silenee käytössä. Tärkeintä on, että hyllynpäällisen purkkikokoelmalle on nyt siisti säilytyspussi, josta jokainen purkki ei huuda nimeään. Mutta "wind bolws... walking in the ari" :-D Sivumennen sanoen tuo red berry & jasmine -kynttilä on ihanan tuoksuinen! Jostain syystä nyt luonnonvalon lisääntyessä vaan jää tuo kynttilöiden polttelu ihan minimiin, kun talvella kuluu monta kynttilää viikossa.

Miun oikea jalka puutuu koko ajan, joten taitaa olla aika sulkea kone ja alkaa etsiskellä nukkumattia. Tyyppi oli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä todella hukassa, ja yöunet jäivät vähäiseen viiteen tuntiin. Viime yönä sain onneksi nukuttua hyvin, mutta siitä huolimatta vielä vähän väsyttää. Öitä!

CARDIFF 2/2

Cardiffin lahdesta käveltiin toista kautta takaisin keskustaan illalliselle. Päädyttiin Wahacaan, ja possuburritoni oli suussasulavaa. Rakastan tuota ravintolaa kerta kerralta enemmän :-D Syötyämme pimeä oli laskeutunut, joten kierreltiin hetki keskustassa, käytiin jätskillä ja mentiin kaupan kautta hostellille nukkumaan. Seuraavana aamuna startattiin koneet yhdeksän aikoihin aamupalan jälkeen.

 Sää oli aivan toista luokkaa kuin edellisenä päivänä, ja ilma oli kylmä ja harmaa. Vettä ripsutteli pitkin päivää ja välillä satoi jopa ihan kaatamalla. Kierrettiin koko keskusta, ihailtiin Cardiffille tyypillisiä kauppakujia, käytiin kävelyllä puistossa ja loppuaika kierreltiin kauppoja.

 Kävimme myös kauppahallissa, jossa oli liha-, leipä-, turistikrääsä-, ompelutarvike- ja vaikka mitä kojuja.

 Cardiffin linna ei mahtunut kameran kuvaan mistään suunnasta, joten täytyy tyytyä kännykkäkuvaan ja ensi kerralla muistaa pakata messiin muutakin kuin 50mm-objektiivi... Korkeahkon pääsymaksunsa vuoksi linnan sisälmys jäi meiltä tutkimatta.

 Nämä kauppakujat olivat aivan ihania!

Toisena päivänä lounastimme Las Iguanas -nimisessä meksilolaisessa ravintolassa, jossa salaattini oli taivaallista. Onneksemme pahin kaatosade sattui juuri sille ajalle, kun olimme ravintolassa.

Bussimme lähti vasta klo 2.40 yöllä, joten illan kulutimme ensin kahvilassa, sitten pubissa ja lopulta hostellimme ruokasalissa, jossa saimme viipyä pientä maksua vastaan. Onneksemme kelloja käännettiin samana yönä ja täällä Brittein saarella siirto tapahtuu klo 1, joten odotusaikamme lyheni tunnilla. En ole koskaan ollut yhtä onnellinen kesäaikaan sirtymisestä! Yleensä kun vain harmittaa se tunnin menetys. Kaiken kaikkiaan Cardiffin reissu oli kyllä hyvä. Nyt on tullut sitten Walesinkin puolella käytyä, vaikkakin aika pikaisesti ja pintapuolisesti. Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja odotan jo seuraavaa reissua innolla!

CARDIFF 1/2

Pääsiäisviikonloppuna otettiin suunta kohti Cardiffia, Walesin pääkaupunkia. Cardiff sijaitsee aivan Walesin eteläosassa, ja siksi jotkut eivät pidä sitä niin perusteellisesti Walesina. Meille tämä valikoitui matkakohteeksi edullisuuden ja helppouden vuoksi. Meillä ei ollut paljon aikaa, joten otettiin kohde, joka tiedettiin voivamme valloittaa kahdessa päivässä. Cardiffiin pääsee Lontoosta edullisesti ja nopeasti bussilla, ja löysimme edullisen ja kivan hostellin aivan joen varresta.

Kun saavuimme Cardiffiin, sää oli mitä upein. Hostelliin sisäänkirjautuminen avautui vasta muutaman tunnin kuluttua ja olimme nälkäisiä, joten poikkesimme ensimmäiseen ruokaa tarjoilevaan paikkaan, Cardiffin linnan kupeessa sijaitsevaan Pettigrew -teehuoneeseen.

Seuralaiseni söi ruokaisan salaatin, minä olin puputtanut eväsleipiäni koko bussimatkan, joten tyydyin iltapäiväteen walesilaiseen versioon. Toinen skonssi oli siis korvattu walesilaisella bara brith -kakulla, eli heidän versiollaan hedelmäkakusta. En ole rusinoiden suurin ystävä, joten palanen hieman arvelutti, mutta kerman ja hillon kanssa se olikin mainion hyvää. Skonssikin oli suussa sulavan pehmeä ja ihanan maukas, joten valintani oli varsin onnistunut. Teeksi valitsin perinteisen aamupalateen, ja se oli kyllä ehkä jopa parempaa kuin kestosuosikkini Twinings. Kaikki pisteet siis Pettigrew Tea Roomille! 

 Teehetken jälkeen menimme kirjautumaan sisään hostelliimme The River Houseen, joka näkyy ylläolevassa kuvassa. Hostelli oli todella siisti, puhdas ja tilava, ja huoneen hintaan £27/yö kuului myös aamupala. Ainoastaan minua häiritsi se, että huoneeseemme sattui pari äänekästä tyyppiä, joiden ansiosta minulla kesti illalla yli kaksi tuntia nukahtaa. Tiedän, että hostellissa jaetaan huone ja sen vuoksi hipihiljaisuutta on turha odottaa, mutta esimerkiksi Las Palmasissa en joutunut yhtenäkään iltana valvomaan toisten mekkalan vuoksi, ja siellä samassa huoneessa yöpyi useampi henkilö kuin tässä hostellissa.

 Kun olimme saaneet tavaramme hostelliin, lähdimme tutkimaan kaupunkia. Ensimmäinen pysäkki oli kuitenkin apteekki, sillä linja-auton tehokas ilmastointi herätti uinuneen flunssani yllätysnopeasti. Jouduin ostamaan erinäisiä flunssalääkkeitä, lisää nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Kaiken kukkuraksi nenäliinapakettia valikoidessa piti ottaa hyllynreunasta kiinni ja kumartua alas, kun meinasi lähteä taju silkasta tokkuraisuudesta jo paikallaan seisoessa. Säikähdin jo, miten reissuni tulee sujumaan, mutta onneksi lääketankkauksella ja reilulla hörpyllä vettä olin hetkessä jaloillani, ja lähdimme kävelemään Cardiffin lahtea kohti joenvartta pitkin.

 Matkalla ohitimme lukuisia kauniita taloja, narsissiryppäitä ja joutsenparvia. Varsin idyllistä siis. Ylitimme joen sillalta, jolta näimme ohittamamme talot ja niiden takana siintävät kukkulat. Kaukokaipuu iski, ja olisin halunnut rynnätä kukkuloille siltä seisomalta. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa lahtea kohti ;)

 Kymrin kieli näkyi katukuvassa kaikkialla, mikä oli hauskaa. Englannin puolella on niin tottunut siihen, että kyltit ovat vain ja ainoastaan englanniksi. Kymrin ääntäminenhän on ihan rakettitiedettä, joten ei toivoakaan, että olisimme osanneet mitään lausua. Hauskalta se näyttää. Bongasimme reissun aikana joitakin sanoja, jotka muistuttivat paljon ruotsia. Esimerkiksi pääsiäinen oli pasg, ruotsiksi påsk, ja markkinat marcknad, ruotsiksi marknad.

Lahden pohjukassa oli tuuletonta, aurinkoista ja lämmintä. Istuskelimme nauttimassa lämmöstä ja minäkin flunssaani uhmaten riisuin villatakin, kun oli niin kuuma muuten. Ihana tunne pitkästä aikaa, istua paikallaan ulkona palelematta!

LAS PALMAS OLD TOWN

Viimeisenä iltana tsekkasin Las Palmasin vanhan kaupungin. Ihania värikkäitä taloja kapeilla kujilla. Kävin myös shoppailemassa, mutta todella vähän. Matkustin käsimatkatavaralla, jonka sain helposti täyteen jo menomatkalle, joten tilaa ostoksille ei sinänsä jäänyt. Ostin kuitenkin yhden ihanan mekon, ja yllättäen sain sen jopa laukkuun mahtumaan ilman erityistä tappelua. Pakkausmestari ilmoittautuu!