Moikka!
Tänään oli aika erityinen päivä, yleensä kun keskiviikko on täynnä touhua ja toimintaa ja kestää ainakin 18 tuntia, tänään oli huomattavasti rennompaa. Poikkeuksellisesti työt eivät alkaneet 7:30 vaan 15:30 ja illalla pääsin jo seitsemän aikoihin lähtemään, ja aamulla ehdin mm. käydä ihanalla rauhallisella lenkillä nauttimassa auringonpaisteesta. Kuoroakaan ei tänään ollut, joten iltaa olen viettänyt rennosti kotona dataillen.
Pieni masennus iski pari tuntia sitten, kun tuntui että koko päivän on taas saanut kulkea nettisanakirja iskuvalmiudessa. Ihan oikeesti eikö pitäis jo 10 vuoden kielenopiskelun jälkeen alkaa opin takertua päähän?! Kyseessä oli enimmäkseen partikkeliverbit, nuo saatanan kätyrit. No, tulin sitten ilmaisseeksi kaverille luuserioloni, ja hän päätti soittaa. Ensinnäkin koko puhelu piristi huimasti, koska kaveri perusteli hyvin monimuotoisesti, miks miun englanti on ihan tarpeeks hyvää. Ja toisekseen huomasin että vaikka se laitto miut kaiuttimelle ja teki ruokaa samalla eli kohinaa ja taustahälyä riitti, ymmärsin! (Videolla just mainitsin, kuinka puhelimessa väsyneenä puhuminen ei onnistu...) Sitten vielä oon höpötellyt ihan suomalaisten kanssa tänään oikein urakalla, joten nyt on hyvä mieli taas matkassa! Kohta voisinkin oikeestaan lähteä höyhensaarille, alkaa jo leukaperiä repiä sen verran. Öitä siis kaikille!
Tänään oli aika erityinen päivä, yleensä kun keskiviikko on täynnä touhua ja toimintaa ja kestää ainakin 18 tuntia, tänään oli huomattavasti rennompaa. Poikkeuksellisesti työt eivät alkaneet 7:30 vaan 15:30 ja illalla pääsin jo seitsemän aikoihin lähtemään, ja aamulla ehdin mm. käydä ihanalla rauhallisella lenkillä nauttimassa auringonpaisteesta. Kuoroakaan ei tänään ollut, joten iltaa olen viettänyt rennosti kotona dataillen.
Pieni masennus iski pari tuntia sitten, kun tuntui että koko päivän on taas saanut kulkea nettisanakirja iskuvalmiudessa. Ihan oikeesti eikö pitäis jo 10 vuoden kielenopiskelun jälkeen alkaa opin takertua päähän?! Kyseessä oli enimmäkseen partikkeliverbit, nuo saatanan kätyrit. No, tulin sitten ilmaisseeksi kaverille luuserioloni, ja hän päätti soittaa. Ensinnäkin koko puhelu piristi huimasti, koska kaveri perusteli hyvin monimuotoisesti, miks miun englanti on ihan tarpeeks hyvää. Ja toisekseen huomasin että vaikka se laitto miut kaiuttimelle ja teki ruokaa samalla eli kohinaa ja taustahälyä riitti, ymmärsin! (Videolla just mainitsin, kuinka puhelimessa väsyneenä puhuminen ei onnistu...) Sitten vielä oon höpötellyt ihan suomalaisten kanssa tänään oikein urakalla, joten nyt on hyvä mieli taas matkassa! Kohta voisinkin oikeestaan lähteä höyhensaarille, alkaa jo leukaperiä repiä sen verran. Öitä siis kaikille!
Mie mietinkin, mihin se vanha oli kadonnut! Ihanaa, nimikin kuulostaa ihanalta, meen heti!
VastaaPoista