keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

it's not happy people who are thankful but thankful people who are happy

Moikka!

Tänään oli aika erityinen päivä, yleensä kun keskiviikko on täynnä touhua ja toimintaa ja kestää ainakin 18 tuntia, tänään oli huomattavasti rennompaa. Poikkeuksellisesti työt eivät alkaneet 7:30 vaan 15:30 ja illalla pääsin jo seitsemän aikoihin lähtemään, ja aamulla ehdin mm. käydä ihanalla rauhallisella lenkillä nauttimassa auringonpaisteesta. Kuoroakaan ei tänään ollut, joten iltaa olen viettänyt rennosti kotona dataillen.

Pieni masennus iski pari tuntia sitten, kun tuntui että koko päivän on taas saanut kulkea nettisanakirja iskuvalmiudessa. Ihan oikeesti eikö pitäis jo 10 vuoden kielenopiskelun jälkeen alkaa opin takertua päähän?! Kyseessä oli enimmäkseen partikkeliverbit, nuo saatanan kätyrit. No, tulin sitten ilmaisseeksi kaverille luuserioloni, ja hän päätti soittaa. Ensinnäkin koko puhelu piristi huimasti, koska kaveri perusteli hyvin monimuotoisesti, miks miun englanti on ihan tarpeeks hyvää. Ja toisekseen huomasin että vaikka se laitto miut kaiuttimelle ja teki ruokaa samalla eli kohinaa ja taustahälyä riitti, ymmärsin! (Videolla just mainitsin, kuinka puhelimessa väsyneenä puhuminen ei onnistu...) Sitten vielä oon höpötellyt ihan suomalaisten kanssa tänään oikein urakalla, joten nyt on hyvä mieli taas matkassa! Kohta voisinkin oikeestaan lähteä höyhensaarille, alkaa jo leukaperiä repiä sen verran. Öitä siis kaikille!
 photo 002_zpspoyw9q44.jpg  photo 037_zpsmnwaneod.jpg  photo 018_zpshrkajq5p.jpg  photo 010_zpsmiyi53ek.jpg  photo 046_zpsnylfhiok.jpg  photo 007_zpswfngjltg.jpg  photo 035_zpsulxmfrdq.jpg

1 kommentti:

  1. Mie mietinkin, mihin se vanha oli kadonnut! Ihanaa, nimikin kuulostaa ihanalta, meen heti!

    VastaaPoista