Syömisongelmia

En nyt oikein tiiä mistä alottaisin, ettei kenellekään tuu heti kättelyssä väärä kuva. Mut oon miettinyt, että pitäisikö varata lääkäriaika, kun syömisten kanssa on mennyt ihan kummalliseksi.

Olin ennen tosi kaikkiruokainen, tykkäsin kaikesta ruoasta ja nautin syömisestä. Eikä kyse ollut pelkästään äidin herkuista, vaan kouluruokakin maistui ja kolmen vuoden soluelämänkin aikana tein (omasta mielestäni) hyvää ruokaa ja niin poispäin.

Nyt kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut jotain, nimittäin miulle ei maistu enää ruoka! Ensinnäkin tuntuu, ettei mikään täytä. Ihan sama söin sitten pikku jogurtin tai kaksi leipää ja puuroa aamupalaksi, puolen tunnin päästä on taas nälkä. Jogurtit sentään vielä maistuu, leivät ei niinkään. Mut sit kun pitäis syödä oikeeta ruokaa, ei tee mieli mitään. Sitten kun väkipakolla syön jotakin, tulee huono olo. Ihan oikeasti huono, ja jatkuu monta tuntia tai koko päivän. Ei sen jälkeen tee mieli syödä koko loppupäivänä, mistä seuraa jumalaton nälkä ja vielä huonompi olo. Mutta kun ei siinä huonossa olossa voi kuvitellakaan syövänsä. Ykskin kerta liikkeellä ollessa kövin paninin jostain kahvilasta, enkä syönyt sinä pöivänä enää mitään. Tuntui, että laatta lentää jos joudun edes hakstamaan ruokaa.

Miun mielestä miun tekemä ruoka on järkyttävän pahaa. Ihan sama mitä kokkaan ja millä reseptillä tai ilman reseptiä, se on pahaa ja piste. Miun yks kaveri täällä tykkää hirmusesti ruoanlaitosta ja oon pari kertaa syöny sen kokkailuja, ja ne maistuu kyllä! Sellasen aterian jälkeen, kun masu on täynnä eikä okseta, tuntuu olo niin hyvältä että vois vaikka itkeä onnesta. Mut enhän mie tuollasesta luksuksesta pääse arkena nauttimaan, ja arkeahan elämä pääasiassa on. Pari päivää sitten kun tein mielestäni hyvää ruokaa, tulin ajatelleeksi, että se oli toinen kerta tänä syksynä kun oon tykänny laittamastani ruoasta. Kaikkina muina kertoina syömistä on seurannut tosiaan se paha olo.

Oon ennen nauttinut myös ulkona syömisestä. Oon rakastanut sellasia diner-tyyppisiä hampurilaispaikkoja. Nyt en saa kahta haukkausta sellaisesta hampurilaisesta alas (tuli kokeiltua!). Muutama muukin ravintola on listalla "ehkä vuoden päästä voisin kuvitella syöväni jos silloinkaan". Mut muu roskaruoka kyllä maistuis! Miun tekis tällä hetkellä niiiin paljon subia. Tai rullakebabbia! Myös intialainen ruoka on miusta hirmu hyvää. Mut siinä kaikki, mitä voisin kuvitella syöväni.

Tää miun uusi nirsous ei myöskään koske makeaa. Karkkia menis pussikaupalla! Ja etenkin suklaata voisin syödä useamman levyn päivässä, mutta en syö. Oon pari kertaa laiskuuksissani korvannut illallisen suklaalla, eikä siitäkään hyvä olo seuraa, luonnollisesti. Oon oppinu todellakin sen, että ainoastaan oikealla lämpimällä ruoalla tulee maha täyteen ja hyvä olo. Mutta kun ite en osaa tehdä enää sellasta ruokaa, joka itseänikään miellyttäisi. Nimittäin tuosta subista ainakaan ei kyllä tuu sellasta kunnon kylläisyyttä, intialaisesta tulee ja kebabbia nyt en taas ole syönytkään aikoihin :-D

Tässä kun mietin, huomaan, mistä tää nirsous lähti liikkeelle. Nimittäin miun entinen työnantaja osti aina illalliseksi makkaraa, kaks kertaa viikossa varmaan, enkä kehdannut sanoa mitään XD Ne makkarat alkoi sitten kyllästyttää toden teolla. Sitten halusin pekonia ja munia aamupalaksi, ja ostin niitä kotiin. Siinä söin sitten pari päivää pekonia ja kananmunia että sain paketit tyhjäksi, ja eipä ole sen jälkeen kumpikaan maistunut. Tää lähti siis siitä, että joihinkin ruokiin sain vaan yliannostuksen. Mutta nyt se yliannostus tulee jo yhdestä annoksesta. Nimittäin itselleen vain kun kokkaa, sitä ruokaahan tulee useampi annos, ja vaikka eka annos maistuisikin, ei seuraava mee enää alas. Pari viikkoa sitten kun söin lohipastan jämiä kokkaamista seuraavana päivänä, työstin sitä annosta puoli tuntia ja heitin sitten lopulta roskiin. Oon myös pakastamista koettanut, mutta kun se ruoka ei maistu edes viikkojen päästä. Tarviisin ilmeisesti kuukausia. Eikä miun reseptivalikoimassa todellakaan ole niin paljon ruokaohjeita :-D

Nyt ennen kuin joku älähtää ja vetää mutta vahdit lapsia -kortin, sanotaan, että pellavapään vanhemmat kokkaa sen ruoat ja pakastaa annoksina, jotka sulatan. Saan toki itsekin tehdä sille ruokaa, mutta kun olen kokenut vanhempien ruoat paremman makuisina ja puolitoistavuotiaan kanssa helpompana olla kokkaamatta (kun se lapsi kiljuu sitten jaloissa roikkuen sen koko ajan). Ja siinähän sitten luonnollisesti käy niin, etten tee mitään erikoista lounaaksi. Etenkin, kun perheen ruoanlaittotottumukset ovat hyvin erilaiset omiini verrattuna, (jos sellaisia omia minulla edes on,) enkä oikein sitten osaa kokata siellä :-D en siis syytä heitä, ovat ystävällisesti kyllä sanoneet että ostavat miulle mitä pyydän ja kanaa siellä minuu varten onkin pakastimessa! Mutta siis en tiedä, itselle on niin vaikea kokata ja varsinkin kun tää miun tilanne on se, että jos sitä tulee enemmän kuin yksi annos ja lapsi ei sitä jostain syystä syö, se loppu menis roskiin, kun en pysty sitä syömään.

Illallinen puolestaan... Tuun kotiin pitkän päivän jäljiltä niin väsyneenä, että suihkuunkin täytyy itsensä komentaa että sinne tulee mentyä. Ruoanlaitto ei siis kiinnosta pätkän vertaa. Varsinkin, kun pitäis ensin käydä ruokakaupassa ja nälkäisenä siellä seikkailu on ihan kamalaa, ja päädyn lisäksi ostamaan kilokaupalla kaikkea turhaa. Karkkia, jäätelöä yms. Se kahden kuukauden (not kidding) takaisen nälkäisen kauppareissun jäätelö on edelleen pakastimessa lähes koskemattomana. Nimittäin sitä ei tee yhtään mieli. Lähes koskematon siksi, että yritin teeskennellä yks päivä haluavani jätskiä, ja yritin syödä sitä. Luovutin kyllä parin lusikallisen jälkeen.

Sit miun rahatilanne ja pihiys ilmenee siinä, etten halua edes ostaa ruokatarvikkeita, kun vähintään puolet siitä ruoasta menee roskiin. Mieluummin oon kokkaamatta. Ja sit on niin hirvee nälkä, etten tiedä miten päin olis.

Sanoisin siis pähkinänkuoressa, että miun ongelma on totaalinen kokkauskyllästyminen ja ruokakyllästyminen. En halua laittaa ruokaa enkä syödä laittamaani ruokaa. Koko syömiskuvio ahdistaa, ketuttaa ja aiheuttaa pahaa mieltä. Voisin liittää itteni johonkin tippaputkeen ja saada kaiken ravinnon suonensisäisenä. Jooko?

Onks tää ihan normaalia vai voisko miulla olla jotain ongelmia jonkun kanssa, en tiiä, kilpirauhasten tai hemoglobiiniarvojen tai jonkun? Vai onko miusta vaan tullu nirso vastoin tahtoani? Onks kellään mitään konkreettisia vinkkejä, millä ruokahalua vois parantaa? (Nukun jo paljon ja harrastan hyötyliikuntaa 0,5-1.5h päivässä.) En ole lihonut, laihtunut enkä oksentanut viimeisen puolen vuoden aikana, eikä miun voinnissa ole tapahtunut muutosta mihinkään muuten kuin tän syömisen kannalta.