UUDENVUODENLUPAUKSIA

En ole yleensä tehnyt mitään suuria uudenvuodenlupauksia. En ole nähnyt sille tarvetta, ja olen jo etukäteen säästänyt itseni siltä pettymykseltä, kun lipsahdankin lupauksestani. Tälle vuodelle 2017 halusin kuitenkin tehdä kaksi lupausta, ja yritän pitää ne parhaani mukaan. Olen tietoinen siitä, että tätä vuotta on eletty vasta viikko ja vielä 51 samanlaista on edessä ennen kuin vuosi on loppu, mutta sanon silti, että tähän asti lupauksieni pitäminen on sujunut mainiosti, ne tuntuvat hyviltä päätöksiltä ja tieto niiden jatkamisesta edelleen inspiroi ja miellyttää. Mitä siis oikein lupasin?



1. EN OSTA UUSIA VAATTEITA KAUPASTA ellei ole ihan pakko.

Miulla on paljon vaatteita. Moni vitsailee, että puoliakaan vaatekaapin vaatteista ei käytä, osa ei mahdu päälle ja niin edelleen. Miulla ei oo tätä tilannetta, vaan sanoisin että 90% miun vaatteista on todella mieluisia ja jatkuvassa käytössä, poislukien tietysti kesävaatteet talvella ja talvivaatteet kesällä. Ongelma on siinä, etten ehdi käyttää näitä vaatteita, sillä niitä on niin paljon, En myöskään nää mieltä siinä, että luopuisin puolesta, ja kesään mennessä oisin ostanut saman verran uusia tilalle. Ekologisuus on jo pitkään mietityttänyt, ja toiminkin jo siinä mielessä ekologisesti, että kierrätän kaikki jätteet, mukaanlukien tekstiilit, ja yritän käyttää mahdollisimman vähän energiaa. Haluaisin kuitenkin ulottaa tätä periaatetta myös pukeutumiseen, ja niinpä päätin, että tänä vuonna en osta kaupasta kuin välttämättömät vaatteet, joilla tarkoitan alusvaatteita, sukkahousuja ja sellaisia. En oikein lähtis pikkareita kirppikseltä ostamaan. Eri asia tarvitsenko alusvaatteitakaan uusia tänä vuonna, sillä niitäkin löytyy... Erityisesti sukkia miulla on ihan hirveesti! Miulla on pursuilevat sukkalaatikot sekä Suomessa että Briteissä. Miten se on mahdollista? En edes muista, koska viimeksi olisin ostanut sukkia, ja silti...



Koska rakastan shoppailua ja uudet vaatteet aina piristävät vaatekaappia inspiroiden useita uusia asukokonaisuuksia, ja rakastan kirpputoreja, olen luvannut itselleni, että kirppikseltä saan vaatteita ostaa. En tietenkään aio kantaa kirppikseltä joka viikko uusia vaatteita kotiin, lähinnä siksi, etten niitä tarvitse, mutta myös koska täällä ei kirppiksiltä läheskään aina löydy mitään. :-D Mutta silloin tällöin varmasti tuntuu, että joku uusi vaate olisi kiva, ja tällöin voin helpottaa shoppailuikävääni käymällä kirpputoreilla. (Myös jos joskus aivan rakastun alennusmyynnissä olevaan vaatteeseen, voin sen ostaa. Mutta en mitenkään säännöllisesti.)

Tiedän jo, että tulen todennäköisesti tarvitsemaan mekon ja kengät kaupasta, sillä minulla on kunnia toimia loppukesästä ystäväni häissä kaasona, ja tarvitsen tietynlaisen mekon ja tietyt kengät. Aion ensisijaisesti etsiä näitäkin kirpputoreilta, mutta jos ihan oikeasti en koko vuonna osta uusia vaatteita, voinen tehdä tällaisessa erikoistilanteessa poikkeuksen. Nämä häät ovat ensimmäiset hääni aikuisiällä, ensimmäiset ystäväni jotka menevät naimisiin, ja ensimmäinen kerta kun toimin kaasona. Päivästä tulee varmasti rakkaudentäyteinen ja ihana, ja tahdon, etten irvistele mekolleni myöhemmin kuvia katsellessa. :-D Siksipä, jos kirppikseltä ei löydy mitään hyvää mekkoa, aion surutta mennä kauppaan ja ostaa upouuden.

Ja koska aion edelleen pitää kiinni ravinnonsaannistani ja hygieniastani, pääsen kyllä shoppailemaan tänäkin vuonna. Tämä lupaus ei siis esimerkiksi sulje meikkien ostoa pois, eikä satunnaisia kahvitteluja tai herkkuhetkiä. Siitä päästäänkin kätevästi lupaukseen numero 2.



2. BUDJETTI. Miulla oli toissa vuoden lopulla ja viime vuoden alkupuolella tapana nostaa tietty määrä rahaa käteisenä aina maanantaina, ja sen piti riittää koko viikoksi. Usein jätin pankkikortin ihan kotiin, ettei tulisi kiusauksia, ja ihan todella rahaa jäi paljon säästöön. Enkä enää muista, mitä tavaroita jäi ostamatta, jos viikon rahat loppuivat. Tietysti asuin silloin alivuokralaisena, joten asumiskulut olivat halvemmat, mutta pystyisin edelleen säästämään enemmän, jos pitäisin kukkaron nyörejä tiukemmalla. Koska olen täyspäiväisessä työssä, nuori ja sinkku, en halua säästää mitenkään pakonomaisesti vaan nauttia elämästäni parhaalla mahdollisella tavalla, mutten halua tuhlata koko palkkaani hurvitteluun, kahveihin ja uusiin Primarkin rätteihin. Siksi on hyvä vetää raja johonkin - sellainen raja, etten kurista itseäni hengiltä olemalla liian pihi, muttei myöskään tarvitse pelätä nettipankkiin kirjautuessa, tai kassalla, että riittääkö tilin saldo näihin ruokaostoksiin. Taloudellinen riippumattomuus ja omilla rahoillaan pärjääminen ovat upeita asioita, jotka ainakin minulle tuovat tietynlaita turvallista onnentunnetta.

Kuvituksena toimii miun vaatekaapin ja -laatikoiden sisältö. 

Miltä miun lupaukset kuulostaa? Lupasitko itse jotain, ja lupasitko kenties samansuuntaisia asioita kuin mie? :-)