perjantai 19. syyskuuta 2014

Vuoristorataa

Moi!

Viime päivinä miun olo on ollu aika jännä. Vaikka on paljon kivoja juttuja, kuten loistava hostperhe, uuden puhelimen odottelu postista, brittiläinen pankkikortti (tunnen itteni sen kanssa niin rikkaaks ja hienostuneeks, vaikkei tilillä ole pennyäkään rahaa ennen ekaa palkkapäivää), tunnin päästä koittava tapaaminen kahden saksalaisen au pairin kanssa illallisen merkeissä ja huominen reissu Lontooseen, ja miun pitäis kai olla ihan onneni kukkuloilla, ni oon myös syvällä sisimmässäni jotenkin alakulonen. Jos oisin Suomessa ni nimeäisin tän syys- ja alkavaksi kaamosmasennukseksi, mutta eihän täällä ole kaamoksesta eikä vielä oikein syksystäkään tietoakaan!



Ehkä se on koti-ikävä,ehkä se on surua perheen puolesta kun poika ei nuku hyvin ja on siis päivisin hyvin ärtyisä ja itkuinen ja hostäiti erittäin väsynyt tuuditeltuaan poikaansa koko yön ja tehtyään siihen päälle vielä pitkät työpäivät. Hostisä on joutunu olemaan poissa kotoa reilut kaksi viikkoa ja palasi tänään kotiin, mikä on toisaalta riemu, mutta lapset on myös vähän hämmentyneitä tilanteesta, kun eivät ihan täysin ymmärrä, miks isi oli poissa ja nyt se on takasin. Itku on ollu herkässä ja tunnelma vähän haikea, vaikka isä on nyt kotona eikä ole pois lähdössä ihan heti uudelleen. Minuuki jotenki surettaa hoitaa poikaa kun se itkeskelee äidin perään kaikki päivät, aurinkoisuus on satunnaisia pilkahduksia lukuunottamatta tipotiessään.


Samalla tunnen olevani hyvin kiittämätön. Miulta ei puutu mitään, mutta silti valitan jostakin. En siis oo onneton, päinvastoin hyvin onnellinen, mutta joku pala tuntuis puuttuvan. Jos olisin nyt Suomessa, hoitaisin tätä menemällä iltaisin järven rannalle istumaan ja kattelemaan tähtiä, niin ku viime vuonna. Sillon käänsin tämänkin melankolian voitokseni ja nautiskelin yksinäisyydestä, syksyn tunnusta, tähdistä ja veden läheisyydestä. Täällä vaan ei niitä järviä samalla tavalla löydy.

Ehkä syy on hyvien kavereiden puute lähistöllä, koti-ikävä ja tuttujen asioiden kaipuu. Ehkä syy on se, että aivot on kääntäny takas suomeks ja englanninkielisten sujuviwn lauseiden muodostus takeltelee. Meinaan oikeesti monta kertaa päivässä sanoa asioita ääneen suomeksi, ja kun alan kääntää lausetta englanniks, on se muotoa minä tarzan, ukkapukka.

Englannin hyviä puolia: karhunvadelmia ja viinirypäleitä kasvaa takapihalla

Se mitä yritän sanoa, on: perhe ja ystävät, minuun saa ottaa yhteyttä. Teiän asiat kiinnostaa ainakin yhtä paljon ku ennenki, haluan kuulla kuulumisia ja käyttää suomen kieltä, muistella vanhoja juttuja ja kanavoida ikävän järjellisiin uomiin ja hoitaa sitä. Äitille kiitos ihanasta postikortista<3

11 kommenttia:

  1. <3
    Älä vaadi liikoja itseltäsi liian pian. Ystävien löytäminen vieraasta paikasta vie aikansa. Ihanaa, että viihdyt perheessä. Lapset voivat olla huonoja nukkujia, mutta se ei jatku ikuisesti. Väsyttävää se on, varsinkin äidille, jos ei saa koskaan nukkua. Olisko mahdollista, että sie hoitasit poikaa joskus jopa yön yli (niin että voisit seuraavana päivänä nukkua), että äiti saisi edes yhden kokonaisen yön nukuttua?
    Minnuu vähän aina arveluttaa kommentoida, kun joskus et oikein tykänny siitä...
    Enkä IKINÄ tarkota arvostella, ja siksikin en aina kommentoi etten tulisi väärin ymmärretyksi. Oot niin rakas ja ikävä on <3 Kiva että kortti on jo tullut perille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai se vie, en mie sitä tarkottanu et se ois kenenkään syy ettei niitä ystäviä oo vaan aikaa ei oo vaan kulunu tarpeeks. En usko että hostäiti suostuu, se nimittäin herää pojan itkuihin joka tapauksessa ja poika totta kai haluaa äidin mieluummin.

      Ja jos haluut kommentoida kommentin josta tykkään ni siihen ei kannata kommentoida, miten arveluttavalta se tuntuu :-D Miulaki on ikävä sinnuu äiti <3

      Poista
    2. :) Jos haluut kommentoida kommentin... niin ei kannata kommentoida... :) Suomea kyllä, mutta meni vähän aikaa tajuta... taitais olla aika mennä nukkumaan :) Ja jos vielä sata hymiöö laittais.... ;)

      Poista
  2. Voimia sinne kaiken uuden keskelle! On ihan normaalia tuntea noin. Varsinkin, kun joudut päivät pitkät toimimaan muulla, kuin äidinkielelläsi. Kannattaa googletella infoa kulttuurishokista. Siitä kärsii jokainen ulkomaille muuttanut jossain muodossa. On lohdullista lukea, että nämä tunteet ja ajatukset kuuluvat asiaan ja ne myös menevät ohi. Itselläni oli viime talvi tosi rankkaa - tuntui että kaikki asuinmaan erilaiset tavat ja käytösnormit ärsyttivät..Mutta nyt tuntuu taas, että olen löytänyt paikkani ja tavan olla. Olen siis vihdoin sopeutunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mie en ollu ees ajatellu että tää ois kulttuurishokki, ei tullu pieneen mieleenkään! Hieno homma että uusi paikka tuntuu kodilta ja omalta paikalta! :)

      Poista
  3. Ilmotteleha ku oot tulossa lontoosee seuraavan kerran ni voitas törmätä! Oon itekki tänää just menossa keskustammaks pyörimää!:--)

    VastaaPoista
  4. Moikka Essi!
    Täällä mie lueskelen ahkerasti siun blogia :) Miusta on ihanaa, kun oot noin rohkee, että uskallat vaan heittäytyä elämän vietäväksi, ja lähit ulkomaille pitemmäks aikaa, kuin vaan kahen viikon lomalle :D
    Ja pieni koti-ikävähän kuuluu luonnollisesti asiaan, ihmehän se olis, jos et ollenkaan kaipais kotiin :)
    Paljon jaksamisia sinne Englantiin, ja toivon että saat paljon uusia kokemuksia ja ihania muistoja :)

    Terkuin, Satu-serkku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Voi miten kiva kuulla, kiitos! Piristi päivää! :)

      Poista
  5. Ai siäkin kirjottelet blogia! (:

    http://miakaroliina.blogspot.co.uk/

    VastaaPoista