what a wonderful world

sain suomikirkolla munkkia ja simaa!

nespresson kaupassa saatiin kahvimaistiaisia"

"essi haluun ottaa siusta kuvan! kato tonne! no kato nyt vaan ja näytä siltä ku oikeesti kattosit!"

Tänään bussipysäkillä kiinnitin huomiota siihen, kuinka lihavat miun pohkeet on. Harmitti. Kun pääsin bussiin, sain hetken päästä kauheen yskäkohtauksen ihan yks kaks yllättäen. Vieressä istuva mies katto minuu ku tulin bussiin ja nyt se katto uudestaan. Hävetti. Mietin suruissani, kuinka epäsulokkaasti liikun, varmaan tömähdin penkkiinkin tosi rumasti. En vaan oo sulava ja kaunis.

Hetken päästä ajattelin, että voin joko nyt hautautua tähän itseinhoon ja olla huonolla tuulella, tai olla välittämättä, jatkaa pää pystyssä eteenpäin ja olla hyvällä tuulella. Joinakin päivinä katon peiliin ja ajattelen, että miun pohkeet näyttää hoikalta. Enkä läheskään joka päivä muista kiinnittää huomiota siihen, minkälainen norsu posliinikaupassa tosiasiassa oon. Ehkei näistä asioista vaan pitäis tehdä ongelmaa.

Sitten aloin miettiä miun elämää ja niitä hetkiä, kun oon ollu onnellinen. Kun miun elämä on ollut uskomattoman hyvää. Esimerkiks viikko riparilla oli siihen mennessä ehkä elämäni paras viikko. Kielikurssi Bournemouthissa oli upeat kolme viikkoa. Vaikka aina oli kylmä ja satoi, ja kielikurssijärjestö oli välillä harvinaisen takapuolesta, muistot on vain hyviä. Kultaisia ja positiivisia. Nyt kun tarkemmin muistelee niin riitelin raikuvasti kämppikseni kanssa ja hostperheen tyttö varasti miulta kolme sormusta. Mutta en edes muistanu noita. En vaan ajattele niitä. Voi jäädä roikkumaan kiinni kaikkeen pahaan tai unohtaa ne ja säilyttää mielessä ne hyvät jutut. Kuten keinukarusellin, ihanat hetket isäntäperheen kanssa, shoppailureissut ja pyöräilyn Lontoossa.

Lukioaika Rantasalmella. Harva se päivä vietettiin kavereiden kanssa aikaa solulla. Kun yhdestä kämppiksestä tuli niin läheinen, että oli ihan kuin ois oltu sisaruksia. Kanasalaatin teko, kaikki yökylät, tyttöjenillat mökillä, aliaksen peluu, syvälliset juttelut. Skootterilla ajo niin kylmässä ilmassa, että tuntui että sisuskalut vaipuvat ikijäähän. Tornado-salilla vietetyt lukuisat tunnit, puhallinorkesteri, musikaali, esitykset ja niiden maaginen tunnelma ja Pirkitan ihanat välipalat. Itkut ja naurut. Pärinäjengi! Kuoleman esittäminen ja hiusten värjääminen harmaaksi. Järkyttävät roolivaatteet Sound of Musicissa :-D Lukio-opiskelu, se sopi miulle erinomaisesti. Hyppytunnit atk-luokassa ja sanajahdin peluu silloin, kun kaikki teki sitä. Hyppytunneilla K-makessa, Anatoliassa tai Scanissa käynti.

Yo-juhla, elämäni onnellisin päivä. Kuinka täydellinen se olikaan...! Kesä. Vaikka tuntui, että olin paljon töissä, tein tosi paljon. Ja se töistä saatava palkka mahdollisti kaikenlaiset reissut. Ja olin enimmäkseen päivisin töissä mutta lähdin aina töiden jälkeen vielä kaikkialle, en mennyt vaan kotiin nököttämään. Elin, näin ja koin.

Ja sitä elämänhalua miulla riittää. Mikä vaan masentaa vaan hetken, mutta sitten muistan kaiken hyvän. Nytkin asun Lontoossa ja elän unelmaelämää. Oon töissä perheessä, josta pidän todella paljon. Käytiin tänään niiden kanssa kaupungilla, Hamleys-lelukaupassa ihastelemassa ihmeitä, vähän shoppailemassa (mutta en ostanut mitään!) ja Buckinghamin palatsilla kattomassa kylttiä, joka sinne oli pystytetty vastasyntyneen prinsessan kunniaksi. Oli tosi kivaa! 

Voisi luulla, että ensi vuonna muistelen kaiholla Lontoo-aikaa ja mietin, miksen osannut arvostaa sitä silloin. No, en usko että niin tapahtuu, sillä arvostan tätä kaikkea äärettömästi jo nyt. Oon saanut ihan huikeita mahdollisuuksia ja tarttunut niihin. Oon elänyt elämää, joka tekee miut onnelliseksi, ja elän edelleen.

Miettikääpä kaikki hetki, mikä tekee teidät onnelliseksi. Unohtakaa se ärsyttävä mummo kassajonosta ja töissä törttöillyt uusi työntekijä. Muistakaa kukkivat puut puistossa ja tuntemattoman hymy. Unohtakaa se, että pääsitte tauolle vartin myöhässä, ja sen sijaan miettikää, kuinka hyvältä se kahvi ja pulla maistuivat, kun sinne tauolle pääsi. Kotimatkalla älkää muistelko hampaita kiristellen eilisen sadetta, sillä silloin tämän päivän auringonpaiste jää huomaamatta. Viekää roskat roskiin saakka älkääkä heittäkö niitä kadulle. Päästäkää keppiin nojaava vanhus tai lastenvaunuja työntävä ensin bussiin ja sanokaa bussikuskille päivää. Unohtakaa hetkeksi oma napa ja tehkää jotain silkasta auttamisen ilosta.