SUURIA SUURIA UUTISIA

Nyt tapahtuu. Nyt nimittäin tapahtuu.

Ensinnäkin kaikkein suurin asia on se, että en aio tulla vielä Suomeen, vaan jään Lontooseen. Lähipiirissä on tätä jo ennusteltu ja arvailtu aiemminkin, mutta lopullisen päätöksen tein pari viikkoa sitten. Syitä päätöksen taustalla on monia: en halua vielä jättää Lontoota, tahdon elää elämääni nyt kun olen nuori ja minulla on siihen mahdollisuus, ja kaikkein suurimpana on yllättäen järkisyy.

Minullahan on siis yliopistopaikka Suomessa, mutten ole erityisen kiinnostunut siitä. Siispä tulevan ammattini puolesta tähän kouluunkin meno olisi ns. välivuosi. Välivuosi, jonka aikana opiskelisin jotakin vain voidakseni sanoa opiskelevani. Tiedättehän, sellaista täyteopiskelua, että saa jotain tekemistä elämäänsä. Tämän vuoden ajan eläisin opintotuella kituuttaen ja säästöjäni kuluttaen, ja sitten keväällä stressaisin pääsykokeiden kanssa huolehtien samalla sen hetkisestä opiskelustani. En voisi keskittää pääsykoelukemiseen täyttä energiaani, sillä alla olisivat toiset opinnot kesken. Lisäksi veisin opiskelupaikan yhdeltä varasijalla olevalta, joka saattaisi haluta tätä paikkaa enemmän kuin mitään muuta. Minä veisin sen, minä, jota ala ei kiinnosta, minä, joka en ottaisi paikasta suurinta hyötyä irti.

Täällä Lontoossa voin elää omaa ihanaa elämääni, ja elää omilla palkkatuloillani. Minun ei tarvitse kituuttaa opintotuella, tuhlata opintotukikuukausiani merkityksettömään täyteopiskeluun, tuhlata säästöjäni ja kenties ottaa opintolainaa. Täällä minulla on jo asunto, minulla on elämä, ja voin elättää itse itseni - yhteiskunnan ei tarvitse. Lisäksi voin miettiä vielä rauhassa, mihin haluan hakea kouluun, sitten kun haluan hakea.

Tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että kyllä jo 20-vuotiaan pitäisi mennä kouluun ja asettua aloilleen. Toisaalta sanotaan, että nuorena pitäisi elää, aina pitäisi seurata omia unelmiaan ja yrittää elää niitä todeksi. Sanotaan, että pitäisi nähdä maailmaa, avartaa maailmankatsomustaan, ja esim. perheen perustamisen aika on myöhemmin. Miksi siis tuomitsisit minua, joka jään tekemään töitä opiskelun sijaan? Aion kyllä opiskellakin, toden totta aion. Jos minusta nyt tuntuu, että tahdon vielä miettiä, ei siinä ole mitään pahaa. Ehdin opiskella vielä tulevaisuudessakin.

Toinen suuri uutinen on se, että sain tänään uuden työpaikan! Olen jäämispäätöksestäni huolimatta elänyt hieman epävarmaa elämää tulevaisuuttani koskien: tosiaan, nykyisessä työpaikassani olisi syksystä alkaen tarjolla vain noin 15 viikkotuntia, ja sen kyllä osaatte aavistaa, ettei moisilla viikkotunneilla itseään elätetä. Yritin etsiä itselleni toista työtä siihen rinnalle, mutta se osoittautui vaikeaksi, sillä lastenhoito oli minulla ykköskiinnostuksenkohteena. Aloin vähitellen etsiä muitakin töitä aamupäiviksi, mutta sitten sain uskomattoman tilaisuuden ja sain kokonaan uuden lastenhoitotyön! Otin sen ilolla vastaan, mutta surukseni joudun sanomaan heipat nykyiselle perheelleni. Niin se vaan on, että joskus täytyy tehdä uhrauksia ja vaikeitakin päätöksiä. Ja olen kyllä innoissani myös tästä uudesta työstä! Ensinnäkin, saan palkankorotuksen ja alan maksaa veroja! Tähän asti olen tehnyt töitä verottomana, mutta ennen kuin kukaan ehtii älähtää, kyse ei ole veropetoksesta tai harmaasta taloudesta! Kyse on siitä, että paikan saadessani laskin tulevat tuloni yhteen olettaen palaavani kesän lopussa Suomeen. Yhteenlasketut tulot jäivät verotuksen minimitulorajan alapuolelle, eli veroja ei tarvinnut maksaa. Nyt sitten tietenkin, kun tänne jään vielä loppuvuodeksikin ja saan parempaa palkkaakin, täytyy veroja alkaa maksaa ja teen sen mielelläni. Käytän täällä hyväkseni verovaroin kustannettuja palveluita, joten teen vain oman osani alkamalla maksaa sitä, mikä minun kuuluukin maksaa, enkä ole harmaan talouden työntekijä.

Uudessa työssäni hoidan vain yhtä lasta, noin puolentoista vuoden ikäistä tyttöä. Perhe on myös suomalainen ja he vaikuttavat tosi mukavilta :-) työhaastattelu meni tosi nappiin paitsi minun, ilmeisesti myös heidän mielestään! Noin kuukauden kuluttua vaihtuu siis meikäläisen työpaikka.

(Mutta nyt jo on etukäteen ikävä nykyisiä lapsia... Voiii että. Nyyyh!)

Jään edelleen asumaan tähän, missä asun nytkin, vaikka työmatkani pitenee noin puolella tunnilla. No, alle tunnin se on edelleen, eli Lontoon mittakaavassa ei paha! Tänään jäin lomalle, ah autuutta! Viikonlopulle ja maanantaille on jo suunnitelmat lyöty lukkoon, ja maanantai-iltana suuntaan lentokentälle ja otan suunnan kohti Suomea! Sieltä palaan takaisin tuoden perheeni mukanani, ja sitten vietämme lomaviikon yhdessä Lontoossa. Siitä parin viikon päästä lähdetään isommalla porukalla New Forestiin telttailemaan, wuhuu! Vähän eräelämää tän nykyisen citytytön viikonloppuun! Tulevaisuus kuulostaa nyt niin hyvältä, että maltan tuskin odottaa! :-)