mitä kuuluu?

Juteltiin äidin kanssa yksi päivä siitä, millainen ruska Englannissa on. Ihan pari päivää sen jälkeen vapaapäivän iltapäivällä kurkkasin ikkunasta, että tuollahan se luonto tarjoilee parastaan. Nappasin siis kameran kaulaan ja läksin kävelylle. Sää oli mitä mainioin ja aurinko lämmitti vielä säteillään. Samana iltana vielä ollessani puistossa iski yksinoloahdistus, joten hyppäsin bussiin ja ajoin Oxford Streetille kahvilaan istumaan. Pitkä kahvilamatka siis sen takia, että sunnuntai-iltaisin ei meillä päin ole kahvilat kovin myöhään auki. Kahvilassa istuinkin pari tuntia chai lattea hörppien (uusi rakkaus!) ja kirjaa lukien. Loppuillan nökötin bussissa kotimatkalla.

Nämä kuvat ovat todennäköisesti viimeisiä näiltä alueilta. En olekaan täällä vielä kertonut, että 1.11. edessä on muutto. Olen muutosta todella innoissani, sillä muutan entiseen työperheeseeni! Olenkin fiilistellyt sitä tässä viimeiset pari viikkoa, sillä jotenkin täällä nykyisessä kodissa minua ahdistaa olla. Olen kysellyt kaikki kaverit läpi, josko voisi yöksi mennä. En haluaisi viettää täällä enää yhtään yötä. Hetken harkitsin jopa kadulla nukkumista, mutta sentään ymmärsin sen olevan sisäisen pikku drama queenini aivoituksia :-D Tuskin maltan odottaa, että saan pakata kampsuni, häipyä näiltä seuduilta ja muuttaa paikkaan, joka on tuttu ja tuntuu jo entuudestaan kodilta.

Kun tässä tällä kyseisellä hetkellä istun sängylläni kirjoittamassa, talon koira haukkuu keuhkojaan pihalle ja teini-ikäiset paiskovat ovia ja kävelevät kuin tiiliskivet kenkinä. Hiiriä ei sentään ole hetkeen tullut vastaan. Lämmitys on viime talven tapaan todella rasittava, välillä on jäätävän kylmä ja välillä tukahduttavan kuuma, vaikkei termostaattiin koskisi sormenpäälläkään. Pian saan myös uunin, joten voin leipoa karjalanpiirakoita!!

Tiedän, että elämää pitäisi elää hetki kerrallaan eikä aina odottaa jotakin, mutta nyt kyllä kieltämättä odotan muuttoa kuin kuuta nousevaa. Lupaan olla tyytyväisempi elämääni, kunhan tämän katon alunen ei ole enää virallinen osoitteeni.

Viikonlopun vietin symbioosissa Tian kanssa ja se oli yksi parhaita aikoihin. Ja lauantaina oli toki kuoromme konsertti, joka oli tosi kiva! Sunnuntaiaamuna Tia yllätti tuomalla ison mukillisen chai lattea mukanaan. Aamupala sängyssä, olenko koskaan kokenut tätä ennen?! Jatkuvasta seurasta johtuen koko viikonloppu tuntui kyllä hujahtavan ohi laittoman nopeasti. Pian olikin maanantaiaamu ja herätyskello soimassa 5:55. Nyt on sitten jo tiistai-ilta ja uskomattomalta kuin se kuulostaakin, työviikko on puolessa välissä! (Ellei lasketa sitä, että menen perjantaina hakemaan tulevat "siskoni" koulusta...) Ja niin, muuton jälkeen työmatkani lyhenee huomattavasti!! Hyvästi joka-aamuiset 5:55 herätykset!!

 Lokakuun puolessa välissä voi Brittein saarilta näköjään bongata kukkivia puita.

Mut ei miula mitään hätää oo. Tiiän et kohta helpottaa, tää asuntoasia vaan nyt stressaa niin paljon. On miulla enemmän hyviä ku huonoja hetkiä. Töissä esimerkiks. Oon alle kaks kuukautta tuota höppänää hoitanut, enkä tiedä, haluanko koskaan lopettaa :-D Se on vaan niin ihana. Niin helppo lapsi (vielä) ja niin herttainen, söpö ja hassu. Meidän päivissä on ihanan tasaiset ja turvalliset rutiinit, joihin ainakin itse turvaan paljon. Ja siellä niilläpäin on maailman kauneinta, rakastan sitä aluetta. Kuvia on sieltä räpsitty niin paljon, että syy, miksi niitä ei vielä blogissa ole näkynyt, on runsaudenpula. Ehkä vielä jonain päivänä ;-D

Oon ihmetellyt, miten ulkona on niin kylmä. Sitten tajusin, että ei ehkä ihmekään, kun lokakuu on jo yli puolenvälin! Käytän siis edelleen jääräpäisesti sitä seitinohutta trenssitakkia ja ihmettelen, miksi paleltaa. Tänään ostin nahkahanskat, ja ne on ihan täydelliset! Vielä ostoslistalta löytyy välikausitakki (se edellinen kun meni pahus jäämään Suomeen), kumpparit, sadetakki, talvikengät ja mustat farkut. Edelliset ratkesivat viikonloppuna ja miun toinen pari on ilmeisesti Suomessa. Musta täydellinen kaulahuivinikin teki katoamistempun, ja se on viimeksi nähty täällä kämpillä. Yritän olla syyttämättä ketään sen varastamisesta ilman todisteita, mutta mihin kaulahuivi itsekseen hattuhyllyltä katoaisi...?

Mutta hei, muuttoon 12 päivää, lomaan 18 päivää ja joululomaan 60 päivää! Kyl mie kestän! Nyt mie meen nukkumaan, että jaksan taas herätä. Heipsun!