herkkukaakaota, nahkakenkiä ja ajatuksia erilaisuudesta

Tänään menin Whitechapeliin. Olin kuullut, että Whitechapel Market on kiva, ja että sielläpäin on huippu suklaakahvila. Olin vähän pettynyt markkinoiden tarjontaan, ei siellä ollut itselle oikein mitään. Kengät tosin päädyin ostamaan, Clarksin nahkaiset kesäkengät. Sovitin niitä ensin ja jätin sinne, mutta puolen tunnin jälkeen luovutin ja kävin hakemassa ne. Haha.

Suklaakahvila oli kuitenkin ihan paras! Sen nimi on siis The Urban Chocolatier ja siellä on paitsi kaakaota, myös kahvia, teetä, drinkkejä, pirtelöitä ja kattava valikoima jälkkäreitä. Menua selaillessa iski valinnanvaikeus, mutta kyllä se siitä...

 ...ja päädyin tilaamaan maitokaakaon kookoksella ja kermavaahdolla. Kaakaoissa sai siis valita itse pohjan (valko-, maito- tai tumma suklaa) ja halutessaan mausteen tai mausteita. Kookos on miun yltiölemppari, joten päädyin siihen (taas), eikä tuottanut pettymystä! Otin vielä pienemmän koon, ja sekin oli hyvin runsas.

Hintakin oli hyvä, sillä kermavaahdolla tuo komeus maksoi muistaakseni £3,35. Joo, onhan se yli 5 euroa, mutta täällä on jo ketjukahviloiden juomat noissa hinnoissa. Cafe Neron jääkahvit maksavat lähes neljä puntaa ja Starbucksissa on vielä kalliimpaa. Tuolla oli hieman enemmän tunnelmaa ja jopa pöytiintarjoilu! Täydet peukut siis The Urban Chocolatierille, jos asuisin lähempänä, kävisin siellä varmasti useamminkin!

Whitechapelissa on paljon asukkaita Intiasta ja islamin vaikutusalueilta. Olin kahvilassa pitkään ainoa naispuolinen henkilö, jolla ei ollut huivia päässä. Kaduilla kävellessä en törmännyt kuin pariin vaaleaihoiseen ja vielä harvempaan vaaleatukkaiseen. Markkinoillakin oli enimmäkseen intialaistyyppisiä vaatteita ja paaaaljon huiveja. Pakko sanoa, että tunsinkin oloni hieman ulkopuoliseksi... Muukalaiseksi ihan.

Taitaa olla vähän vaiettu juttu tämä, mutta haluan nyt silti kirjoittaa siitä. Kukaan ei kohdellut minua eri tavalla, kaikki olivat hyvin mukavia esim. kahvilassa. Mutta... Silti tunsin itseni ihan ulkopuoliseksi.

Olen aina ollut suvaitsevainen ja hyvä sietämään erilaisuutta. Minulla on paljon ystäviä ja tuttavia, joilla on eri etninen tausta kuin minulla. En ole koskaan ajatellut, että he olisivat jotenkin erilaisia tai huonompia! Lontoossa ylipäätään on paljon eri etnisiä ryhmiä, joten on ihan normaalia, että kaupan kassaneidillä on huivi hiustensa peittona ja kadulla kävelevällä miehellä turbaani. Ihonvärejä on yhtä monta kuin ihmisiä. Ja kaikki se on ihan normaalia, enkä pidä ketään toista vähempiarvoisena. Nyt kun itse kuljin lähes ainoana vaaleana henkilönä, tunsin kuitenkin oloni tosi erilaiseksi. 

Se pisti vähän mietityttämään. En ole yhtään huonompi kuin kukaan niistä muistakaan, mutta silti tunsin olevani jotenkin vähäpätöinen ja mietin, kuinka moni katsoo, mitä tuo täällä tekee. Kokevatko muut ihmiset näitä samoja tunteita? Suomessa varsinkin tämä tilanne on hankalampi ja arempi, kun erilaisuuteen ei ole totuttu samalla tavalla kuin suurkaupungeissa. Tuntevatko erilaisten vähemmistöjen edustajat Suomessa tai muissa pienemmissä paikoissa olonsa erilaiseksi tai vähäpätöiseksi? Ja jos tuntevat, enhän varmasti aiheuta tunnetta omalla käytökselläni? Vai onko niin, että siihenkin tottuu? Jos on jatkuvasti ihan eri näköinen kuin muut, lakkaako sitä jonkun ajan kuluttua miettimästä?

Rakastuin näiden kenkien leikkausyksityiskohtiin! Hintakaan ei ollut aitonahkaisiksi ja kestäviksi Clarkseiksi paha. Ja meikäläinen tennarityttö oikeastaan tarvitseekin tällaiset vähän siistimmät ja kevyet kengät. Tiedän jo tulevani käyttämään näitä ainakin kuoromme joulukonsertissa!