tiistai 30. kesäkuuta 2015

POSTAUSTOIVEITA ?


Blogini on jumahtanut samaan vanhaan. Sitähän miun elämään kuuluu: tuttuja rutiineja. Tosin viime aikoina olen saanut mukavasti lisää työtä, mikä on helpottanut taloudellista tilannetta, mutta vapaa-aika on kutistunut lähes puoleen entisestä. Olen myös todella sosiaalinen ihminen, joten jos seuraa vain löytyy, vietän aikaa mielelläni ihmisten kanssa naamatusten, en omalla sängyllä maaten ja somettaen.

Teen parhaimmillaan 12-tuntisia työpäiviä tunnin matkan päässä sieltä, missä asun. Joskus tuleekin viestiä, voinko jäädä vielä tunniksi tai kahdeksi ja sitten jäänkin siitä sujuvasti yöksi. Yhdessä vaiheessa päädyin aina kavereiden luo yökylään ja sitten olin pulmissa. Ei vaihtovaatteita, ei hammasharjaa. En pitänyt tilanteesta, joten ratkaisin pulman alkamalla raahata kaikkea sellaista mukana. Ostin sen pikkulaukun kun kuvittelin kantavani rahoja, avaimia ja matkakorttia siinä ja kaikkea sitä ekstraa kangaskassissa. Viime päivinä tilanne on kärjistynyt niin, että kannan mukana täpötäyttä kangaskassia JA kaikkein suurinta laukkuani. Tässä roinahässäkässä kamera on usein se, jonka jätän pois, enkä tykkää kännykkäkuvista puoleksikaan niin paljoin kuin ihan oikealla kameralla otetuista. Ja rehellisesti sanottuna, touhukkaan neljävuotiaan perässä juostessa se kamera on usein vain tiellä ;)

Myday-postausta toivottiin, joten räpsin tänään paljon kuvia kameralla, aikeenani julkaista ne täällä tänä iltana. Vaan kas, mitä pääsinkään sanomasta juuri äsken... Se kamerahan jäi töihin :'--D Ehkä siis huomenna sitten. Mutta ihan oikeasti. "Kulta älä ota vielä ruokaa, otan näistä annoksista nopeasti kuvan!" Neljävuotias esittää loogisen kysymyksen: miksi? Uima-altaalla pyydän tyttöä pitelemään jätskiä tässä kädessä ja istumaan näin, jos vaikka saisin kivan kuvan. Linssiluteena tyttö tottelee mielellään, mutta 30 asteen helteessä lyhyinkin kuvaushetki sulattaa jäätelön tytön reisille alta aikayksikön. Ollaan Lontoossa ja täällä on 8 miljoonaa muuta ihmistä. Siis kaikkialla, missä käydään, on paljon ihmisiä. Ota nyt siinä kuvia huolestuttamatta viereistä yummy mummyä (aiheesta toki, sitä en kiellä) sillä, päätyykö hänen Sophie-Georgensa kuva nyt nettiin.

Kaikesta tästä huolimatta onnistuin tänään nappailemaan hyvän määrän kuvia ja toivon saavani ne huomenna julkaistua. Kyseessä tulee olemaan kuvapainotteisempi myday-postaus, kun se maaliskuinen keskittyi asiasisältöön ja siihen, mitä tarkalleen teen päivisin. Huomenna kuvat saavat puhua puolestaan. Haluaisin nyt kuitenkin tietää, olisiko jollakulla muita kivoja postausideoita.

Olen luonnostellut yhtä tekstiä, mutten pääse sen kanssa maaliin. Lukion loppumisesta on yli vuosi ja tässä ajassa taito kokonaisen tekstin rakentamiseen perusteluineen ja sujuvine asiasta toiseen siirtymisineen on todella ruosteessa. Varsinkin siinä perustelussa olen aina ollut huono, kun en osaa pukea ajatuksiani sanoiksi. Minulla on joissakin asioissa omat tiukatkin mielipiteeni, mutta väittelyssä minut voittaa leikiten. Keksin nimittäin ne perustelut todennäköisesti seuraavana yönä kolmen aikaan. Ja vielä yksi asia: vaikken tarkoita pahaa ja yritän vain saada asiani sanotuksi, suututan sillä aina jonkun. Viimeksi näin kävi tammikuussa, jolloin yhden ystävän kanssa meni välit poikki kokonaan. Hän luuli minua pohjattoman itsekkääksi, vaikka oikeasti olin vain aika hukassa ja ristitulessa. Onneksi välit ovat nykyään jo korjaantuneet, mutta vieläkin välillä hengästyttää. Että oikeasti suututin jonkun sellaisella. Olenkin ajatellut, että ehkä ne mielipiteet on parempi pitää omana tietonaan. Varsinkin, kun se tuntuu olevan erittäin brittiläinen tapa ja se on tarttumassa minuun. Tähän muuten liittyy se luonnostelemani tekstikin, jos vain saisin sen viimeisteltyä.

Mutta niin.. Summa summarum, oliko niitä postaustoiveita tai -ideoita?

3 kommenttia:

  1. Mie oon kyllä ollut oikein tyytyväinen siun blogiin tähänkin asti. Yleensä ihmisillä on tietty tyyli omassa blogissaan, tietty tapa kuvien ja tekstin suhteessa ja tietyt aiheet. Se on turvallista myös lukijoille. Tyylistä tunnistaa tekijän.

    Toki on ihanaa ja mukavaa lukea siun kuulumisia blogista, mutta näin avoimeen ja julkiseen paikkaan ei voi eikä kannata avata itseään ja elämäänsä liikaa. Ja kuten oikei hyvin olet oivaltanut, niin varsinkin kuvat jmuista ihmisistä a muista kertominen on aina nuoralla kävelyä. Ja parempi siis välttää.

    Minulla olisi sinua varten yksi lehtijuttu, mutta en oikein tiedä miten sen sinne toimittaisin. Skannaanko sähköpostiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas paljon kirjoitusvirheitä... :/

      Poista
    2. Mut sie nyt tykkäät kaikesta mitä mie teen ku sie oot miun äiti :p <3 Mutta kiva kummiskin kuulla!

      Skannaa vaan tai minkä koet helpoimmaks :)

      Poista