Papan luona oli aina keltasta jaffaa ja vessapaperissa kohteliaisuuksia tai muita kivoja juttuja. Papan kirjahyllyssä oli ihania kuvia meistä lapsenlapsista pieninä ja vähän isompina. Papan luona oli jänniä vanhanaikaisempia leluja ja siellä aina piirrettiin olkkarin matolla hengaillen. Pappa vastasi kerran puhelimeen "halakoja", mikä silloin nauratti meitä suuresti. Papalla oli aina karkkia ja hän tarjosi niitä meille. Jouluna papan luona oli ihana pieni muovikuusi ja siellä sai avata lahjoja jo neljältä. Kerran nähtiin Joulupukki ajamassa autoa pihalla ja hän vilkutti meille. Ihmeteltiin pikkusiskon kanssa, oliko pukin reki ehkä rikki. Aina kun mentiin papan luokse, soitettiin ovikelloa ja piilouduttiin koko perhe oven taakse, ettei pappa nähnyt ketään kun avasi oven. (Jekkuhan oli mennyttä ekan kerran jälkeen, mutta vitsi säilyi aina vain.) Kun kasvoin ja kunnolla ymmärsin isovanhempien merkityksen elämässä ja seuraavan kerran pappaa nähdessäni halasin, papan silmistä paistoi ilo ja ylpeys. Pappa oli aina ystävällinen ja ihana. Papan luona käydessä saattoi ovesta yhtäkkiä putkahtaa muita isän sisaruksia perheineen, ja yhdellä reissulla täten näki paljon sukulaisia.
Lepää rauhassa pappa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥