MASPALOMAS

Kolmantena päivänä oli aika lähteä reissuun yksin. Amerikkalaistytöt olivat lähteneet takaisin kotia kohti, enkä ollut vielä ehtinyt tavata seuraavan matkan seuralaistani. Siispä kävelin Santa Catalinan bussiasemalle ja otin bussin Maspalomasiin. Maspalomas sijaitsee saaren etelärannikolla eli siellä kuuluisassa turistirysässä. Saaren mikroilmasto eli keskellä sijaitsevat vuoret aiheuttavat sen, että etelässä on aina hyvä sää, vaikka pohjoisessa olisi minkälainen koiranilma. Siispä pakenin Las Palmasin sadetta Maspalomasin.... no, aurinkoon, mutta myös tuuleen. Tämä reissu tunnettakoon myös reissuna, jonka jälkeen hiekkaa löytyi kaikkialta. Otin juuri reppuni esille täällä kotona omassa huoneessani, pari viikkoa reissun jälkeen, ja kaadoin ensimmäiseksi kasan hiekkaa roskikseen, ja kun pistin käteni repun taskuun, siellä oli lisää hiekkaa, vaikka vetoketju oli aina kiinni.

 Saaren eteläosassa ilmasto muuttuu kuumemmaksi ja kuivemmaksi, ja luonto on aavikkomaista ja kasvillisuus harvaa. Jokaisen oikeasti vihreän kasvin juurilla kulki kastelujohdot.

 Maspalomasissa turistien määrän huomaa siitä, kuinka värikästä, kaunista ja huoliteltua kaikki on. Las Palmasissakin on nähtävissä tämän meiningin lievempi ilmiö, kun taas bussin ikkunasta näkee, kuinka rapistunutta, köyhää ja huonokuntoista on saaren keskiosa. No, Maspalomasista löytyy myös se osa turismia, jota itse en ymmärrä. Voisiko joku selittää, joka asian ymmärtää?

 Miksi, siis MIKSI ihminen menee lomalle käydäkseen suomalaisessa ravintolassa ja "mummolassa", josta en ehkä halua edes tietää enempää? Eikö yksi loman kohokohtia ole tutustua paikalliseen (ruoka)kulttuuriin? Tuon suomilääkärin vielä ymmärrän, en itsekään täällä Englannissa mene lääkäriin riemusta kiljuen, on tuo lääketieteellinen sanasto vähän hakusessa. Mutta aina sitä täälläkin jotenkin pärjää.

 Maspalomasin rannalla oli hiekkaveistostentekijä työssään.

 Tämä kuva kertonee säästä, joka Maspalomasissa vallitsi saapuessani. Onneksi aurinko suvaitsi tulla esiin hetken kuluttua, ja istahdin hiekalle lukemaan lehtiä.

 Tuuli nostatti korkeat aallot myös Maspalomasissa. Tuuli tuntui olevan koko reissuni teema :-D

 Kävelin rantaviivaa kunnes jalkapohjiin alkoi sattua aivan liikaa, ja sitten istahdin dyynille nauttimaan maisemista. Illan viiletessä ja vessahädän yllättäessä taivalsin tuskallisen matkan (varmasti ainakin sata kilometriä) takaisin ranta-alueelle ja hyppäsin bussiin, joka toi minut takaisin Las Palmasiin.