MASPALOMASIN DYYNIT

Ympäri käydään ja yhteen tullaan, sanoi suomalainen kun Espanjaan läks. Eipä nimittäin tämäkään reissu sujunut meikältä ilman suomikontaktia. Hostellissa majoittui suomalainen mies, kutsutaan häntä tässä anonyymisuojan vuoksi vaikkapa Sepoksi. Ymmärtää jos ymmärtää. Seppo suostui lähtemään kanssani Maspalomasin dyyneille ja ottamaan kuvia meikäläisestä dyynien päällä. (Koska paikkoihinhan on mentävä jonkun seurassa juuri siksi, että saa hienoja kuvia.)

Tämän hiekkaerämaan suuruutta on vaikea käsittää kuvista. Vasta, kun upposi johonkin dyynien suojaan, eikä nähnyt kerrassaan mitään muuta kuin hiekkaa, sitä tunsi olevansa pieni tahra maailmankaikkeudessa. Tämän hiekan puhaltaa tuuli Saharasta, ja tässä erämaassa dyynin huipulta näkyy pelastus joka suunnasta. Pienen ihmismielen on hankala käsittää, kuinka laaja itse Sahara on. Kun tietää pääsevänsä puolessa tunnissa sivistyksen pariin halutessaan, on hauska kieriä kylki edellä dyynin reunaa alas, kirjoitella nimiä hiekkaan, haudata varpaat ja tehdä jalanjälkiä. Leikkiä olevansa Saharassa ja yrittää kiivetä dyynin jyrkkää reunaa ylös, valuvan hiekan hankaloittaessa puuhaa.

Minä olen tuollakin. Oli miulla kärsivällinen matkaseura, kiitti Seppo! Viihdyttiin tuolla tuntikausia, tosin levättiinkin melko paljon, sillä tuolla hiekassa tarpominen vie mehut aika nopeasti. Onneksemme aurinko ei paistanut ja tuuli kävi koko ajan. Näissä olosuhteissa tuolla ei tullut liian kuuma. Voin vain kuvitella, kuinka tukalaa siellä olisi ollut auringon porottaessa, tuulen puuttuessa. Tämä kokemus oli varsin hauska, ja antaisin aika paljon, jos pääsisin nyt kierimään dyyninrinnettä alas. Haha, meissä kaikissa kai asuu pieni lapsi. :-)